lauantai 24. toukokuuta 2014

Onni ja arvostus

Harjoitteluun tuli noin viikon mittainen tauko, kun sohelsin töissä käteni hajalle. Harmitti niiiiiiiiiiin pirusti. Sitäkin enemmän puhkuin intoa ja iloa, kun palasin viime maanantaina takasin harjoitteluun ja hommiin. Mallasin mm. (stailasin, sisustin, mitä haluaa käyttää) maskit uusiksi ja inventoin ne. Purin myös postista tulleen kuorman, merkkasin tavaraa, tarkisitin sukelluskamoja, täytin tankkeja sekä hoidin paperihommia (laskuja, maileja, kyseilyitä, varauksia). Nyt olen jopa oppinut hiljalleen lukemaan sitä "Raamattu-kalenteriakin." Kaiken tämän ohella olen saanut juosta portaita ylös ja alas, nauraa hyvin paljon ja tutustua muihin työntekijöihin. Niin...ja soijattua (hikoiltua) on tultu myös aika paljon, kun työpaita ei ole kaikista hengittävimmistä päästä. Auringon porotuksella suoraan myymälään saattaa myös olla jotain tekemistä asian kanssa. Kannan työpaitaa kuitenkin joka hetki ylpeydellä. On niin mahtava tunne kuulua osaksi Sukelluskeskuksen porukkaa! Kiitos ja kumarrus.

Olen oppinut tämän viikon aikana käsittelemään paremmin tankkien täyttölaitetta ilman, että aiheutan tuhoa (:D), erottamaan räpylät toisistaan (en vielä ehkä kaikilta ominaisuuksilta), tuntemaan myytäviä sukellustietokoneita ja lukemaan kunnolla oppilaskansioita. Tiinalle iso kunnia siitä, että se saa pidettyä niin paljon lankoja käsissään ja saa kaiken toimimaan. Ihan uskomaton monitoiminainen! :) Arvostan Tiinaa aivan älyttömän paljon! Näkisitte sen paperilappusten määrän aamuisin...! Päivän päätteeksi ne pienet ja isommatkin muistiinpainolippulappuset ovat kadonneet ja kamat ovat kasassa sukelluskursseille. Siis W-A-U! Tiina jaksaa olla niin kärsivällinen mun kanssa, vaikka kyselenkin samoja asioita uudestaan ja uudestaan. Siinä logistiikan ylläpitämisen sivussa se pystyy vielä ohjaamaan muakin! Hui! Mä tuskin pystyisin moiseen. Isot peukutukset siis Tiinalle! :)

Sain tällä viikolla myös loput härpäkkeet uuteen GoPro-kameraani. Lisää oli vielä pakko tilata ebaysta. Eiku...! Tilasin mm. erikoislinssin, joka on melkein saman kokoinen kuin kamera itsessään! En malta odottaa, että pääsen käyttämään kameraa veden alla! Pienet ilot taitaa olla niitä suurimpia iloja. Ainakin mun kohdalla.

On myös päätösten aika. Kauhean stressaavaa, kun pitäisi päättää, mitä näyttöjä lopulta sitten suoritan ja missäkin, jos joskus aijon valmistua. Mä taidan mennä sen hitaimman tahdin mukaan, mitä koulusta valmistumiseen tulee. Ei se mitään, sillä nautin joka hetkestä nykyisessä työharjoittelussa ja tiedän tulevani nauttimaan myös seuraavista työharjoitteluista ihan yhtä paljon! Sitä byrokratiapaperisotaa ei kyllä tule millään lailla ikävä. :D

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Helsingin Sukelluskeskus, whatch out!

Huiiiiii! Ensimmäiset päivät Keskuksella takana! Ihan mahtavaa! Ihan huippua! PS. Saanko kiljua? :P MUTTA yllättävän paljon koneella tekemistä: asiakkaiden maileihin vastailua, laskujen lähettelyä, tilauksien tekoa sekä varausten tekoa ja varmistamista. Päivästä kuluu helposti puolet pelkän tietokoneen ääressä. Opin hirmu paljon uutta laitesukeltamisesta jo heti ensimmäisten päivien aikana. Osaan nyt erottaa erilaiset tankit (yhtä niistä malleista kutsutaan possuiksi, röhröh), täyttää tankit, huoltaa kuivapukuja, huoltaa BCD:t (painotusliivit suomeksi?) sekä katsoa regulaattoreiden toimivuuden. Sain jopa tehtyä ensimmäisen myynnin 350€:n edestä (UIJUIIIII!), kun Tiina oli mua hetkeä aikaisemmin opastanut räpylöiden, kenksujen, snorkkelien, hanskojen ja maskien erilaisuudesta. AIka mahtava fiilis. Pieni askel kerrallaan sitä tullaan ammattilaiseksi, vaikka olenkin vielä täysin keltanokka näissä hommissa. 

Toisena työpäivänä roudasin tankkeja ylös (painavat tonnin, kun Suomessa on hiukan eri tankit kun tuolla lämpimissä vesissä) varmaan parisenkymmentä sekä monta isoa tarvikelaatikkoa tavaroineen yläkertaan odottamaan illan allassukelluksia. Eipä tarvitse punttiksella käydä, kun haba kasvaa valmiiksi tankkeja roudatessa. Päivän jälkeen lähdin vielä "oppilaaksi" Diving Rewiew- kurssille eli kertaamaan sukelluksen perustaitoja. Meillä oli ihan huippuporukka! Jaakolla ja Tatulla tosin taisi olla HIEMAN kestämistä meidän tyttöjen höpötyksien kanssa. Naurettiin ja pelleiltiin yhdessä veden allakin! Sain muutaman videon meidän pelleilyistä talletettua. Kiitos siitä Jaakolle (muistin sun nimen, hähää!) ja Tatulle! Kurssi oli ohi siltä päivältä, mutta mun työpäivä ei loppunut siihen. Roudattiin kolmistaan Keskukselle kolme kuivapukua, neljä märkäpukua, seitsemän tankkia, seitsemän regua, seitsemän painotusliiviä sekä tarpeeksi monta painovyötä painoineen. Päivä päättyi mulla siis noin kello yksi yöllä, kun saatiin kamat kuivumaan. Väsynyt olin, mutta niin pirun onnellinen. Ei voinut kun hymyillä päivän päätteeksi. 

Mihinkään en muuten tuota hommaa vaihtaisi! Oon ihan valtavan ylpeä, että saan olla osa Keskuksen porukkaa ja että ne ovat ottaneet tällaiset vielä "räpylöihinsä sotkeutuvan" alkajan osaksi ryhmää. Harjoitteluaika Keskuksella tuntuu jo nyt TODELLA lyhyeltä, vaikka juuri vasta aloitinkin. Tunnen olevani kotona siellä kaiken keskellä. Ja pankkitili hyvin pahasti miinuksella. :D

Plakkarissa OWD-kurssin lisäksi nyt Primary Care ja Equipment Specialist- kurssit ja suunta kohti AOWD-jatkokurssia sekä Dry Suit Diver-kurssia!