Phuket- ei mun paikka niin yhtään

Phuket pähkinänkuoressa tai vähän isommassa :D

Ensimmäiset päivät kaikki oli uutta ja ihanaa ja jännittävää, niin kuin aina. Ja väsy oli sen mukainen! Shoppailin Vivianin kanssa ihan kiitettävästi kaikkea kotitaloustavaraa (henkareita, tiskirättiä, kylpyhuonemattoa, tyynyä, astioita näin muutama mainitakseni) ja saatiin siinä samalla kulumaan rahaa takseihin enemmän kuin tajusin siinä hetkessä. Mä sain tuhlattua rahaa myös Swenssen'sille, Aasian markkinoille suunnatulle jäätelöbaariketjulle. Olin odottanut viime Aasian reissusta asti, että pääsen nauttimaan nuista ihanuuksista! Hyvää kannattaa odottaa, vai mitä?

Päädyin muutaman yön jälkeen vaihtamaan asumustani Dwell-huoneistohotellista The Pieriin, joka sekin hyvin lyhyen matkan päässä Raya Diversin toimistolta. Dwellissä oli se vika, että sain kuunnella vastapäisestä ravintolasta kaksi yötä putkeen huonoa karaokea. En siis nukkunut noina öinä silmänräpäystäkään. Nenääni haiskahti myös home, vaikkei sitä missään näkynytkään ja mikä toki ei ole epätavallista näin kosteissa olosuhteissa asuttaessa. En kuitenkaan halunut jäädä ja ottaa riskiä, että olisinko saanut astman. Pier oli 3000 BHT kalliimpi kuin Dwell, mutta musta täysin sen arvoinen. Lieneekö osa tätä aikuiseksi ja vanhaksi tulemista, kun tulee mukavuuden haluisemmaksi...? Normaalisti kyseinen huone olisi maksanut 20,000 BHT, mutta mä maksoin 13,000 BHT, kun tarkoitus oli asua siellä helmikuun loppuun asti. Kingsize-sänky ja iso jääkaappi peilipöytineen oli tosi pop. Siellä oli muuten parhaat suihkun vesipaineet, ei tullut silleen liruttamalla sitä vettä, niin kuin normaalisti Aasian maissa asumismuodosta riippumatta. Tv:n johto lähti suoraan irti seinästä viemästä sähköä, en mä töllötintö Suomessa tarvinnut, niin vielä vähemmän Thaimaassa!

Itse Chalongin alue Phuketissa on sieltä rauhallisimmasta päästä. Osaltaan johtunee varmaan siitä, että siellä ei ole rantaa tai kamalasti tuota luksusturismia. Suurin osa länkkäreistä, joita siellä kohtasi, olivat töissä jossain firmassa eikä turisteina. Sen pystyi jo sanomaan, kun kävi ruokakaupassa. Ei sitä tavallinen turisti osta ruokaa muutamiksi lomapäiviksi niin kuin suomalainen muutaman pyhien ajaksi maailmastaloppuuruoka-mentaliteetilla. Paikallisia oli paljon, mistä tykkäsin kovasti. Tosin ei se estänyt heitä yrittää saamasta kaikkea rahaa irti meistä länkkäreistä. Hiljalleen kuitenkin taksikuskit ja ruokapaikkojen työntekijät hoksasivat, että mä olin töissä siellä ihan samaan tapaan kuin hekin ja asenteet vaihtuivatkin hyvin nopeasti aitoon ystävällisyyteen. Tai sitten siihen hyvin piiloitettuun teeskentelyyn, jota en huomannut. Haluan uskoa, että se oli aitoa ystävällisyyttä. Ainakin verrattuna siihen, mitä sain Patongissa (LUE turistihelvetissä) vastaani paikallisilta.

Mulle ehti Chalongissa muodostua vakkari pyykkipaikka, banaanipannaripaikka, kahvila sekä hierontapaikka jo tuona lyhyenä aikana, mitä Phuketissa vietin. Neljä kiloa pyykkiä sain putipuhtaana takaisin 100B maksua vastaan, pannarit 30B sekä kahvilasta ja hierontapaikasta alennusta. Saunakin löytyi hieronnan kanssa samasta osoitteesta! Oli muuten ihana sauna. Sitä kaipaan. Siis SAUNA ja THAIMAA? Välillä iltaisin tuli jopa vilu ja sai vetää pitkähihaista päälle, vaikkei lämpöasteet tippuneetkaan alle +25 edes yöllä. Taisin tottua ilmastoon.

Kävin Patongilla muutaman kerran ja se riitti, lähinnä tuon tatuoinnin takia. Olin kuolla häpeästä eräs ilta muiden turistien vuoksi istuessani hetken odottamassa ”pahamaineisen” Bangla Roadin kulmassa tuttavaani Australiasta. Nököttäessäni siinä ymmärsin sen vihan paikallisten puolelta turisteja kohtaan. TODELLA häpesin länkkärituristeja ja häpesin itseäni kuuluessani tuohon joukkkoon. Voin rehellisesti sanoa, että 99% Phukettiin saapuvista turisteista ovat todella VÄLINPITÄMÄTTÖMIÄ paikallisia ihmisiä ja tapoja kohtaan. Tuskin turistit kotimaassaan kävelevät ravintolaan syömään ilman paitaa tai ruokakauppaan ostoksille??!!! Ihan näin yksi kilteimmistä esimerkeistä. MIKSI IHMEESSÄ SIIS PAIKALLISETKAAN HALUAISIVAT KUNNIOITTAA TURISTEJA???

Lauantaina 1. marraskuuta aloitin työharjoittelun Raya Diversin toimistolla. Lähdin muutaman muun harjoittelijan kanssa Raya Yain-saariretkelle oppimaan retkestä. Tulos oli toinen. Harmikseni huomasin, että vakkarityöntekijöiden välillä oli ollut paha informaatiokatkos koskien meidän harjoittelijoiden työnkuvaa tuona päivänä, josta sitten reissun jälkeen syytettiin meitä harjoittelijoita ja syytettiin paniikin lietsomisesta. En siitä sen enempää tässä avaudu, sillä alkaa v****tamaan jo pelkkä ajatuskin. Kyllä mä sitä kovaan ääneen purnasin ainakin töiden jälkeen, koska koin tulleeni väärin kohdelluksi enkä ollut ainoa tätä mieltä oleva. Myöhemmin, kun asiaa sitten käsiteltiin, eivät vakituiset työntekijät ottaneet minkäänlaista vastuuta tai myöntäneet, että hekin saattoivat olla väärässä tai tehneet virheen. Kun mua ja muita syytetään syyttä suotta, mä en sitä niele. Sain myös huudot siitä, että olin auttanut yhtä erittäin väsynyttä melojaa snorklatessani omien asiakkaiden kanssa, ja raahannut hänet rantaan, kun heillä oli miehensä kanssa kanootti kaatunut kesken melonnan. HALOO! Oikeesti, se ihminen olis voinut hukkua! Tällä asenteella Rayalla mennään...! Hohhoijaa. Oli meillä ”koulutuspäivä” pari päivää tämän jälkeen. Enkä vieläkään ymmärrä, että miksi tätä ns. koulutuspäivää ei voitu pitää ensimmäisenä työpäivänä ja tuolta ensimmäisen päivän syyttelyjupakalta oltaisiin vältytty?!

Seuraava työpäivä meni myös veneellä, suurin osa voi sillä reissulla aika pahoin, koska aallot olivat pahimmillaan kolmea metriä keskellä merta. Eikä ne aallot nyt muuten olisivatkaan haitanneet, mutta laita entinen thaimaalainen kalastusalus pyöreällä pohjalla siihen ristiaallokkoon. Ikinä ennen en ollut oikesti pelännyt veneen kaatumista ja hukkumista niin paljon, mutta nyt sitä pelkäsin ihan tosissani. Pidin tämän tiedon kuitenkin sisälläni, kun huomasin muiden oksentelevan laitojen yli puolin ja toisin. Asiakkaita oli onneksi vain muutama. He onneksi ottivat tämän heilunnan seikkailumielellä. Olisivat voineet tuon merenkäynnin selvittää ennen lähtöä eikä asettaa meitä kaikkia vaaraan! Miten meidän esimies sitten käyttäytyi reissun jälkeen. Kuulin jälkeenpäin, että oli ottanut vähän isomman kokoluokan herneen nenään meidän harkkareiden huonovointisuudesta. Että sillain. Mäkin sain laivalla vain tuimia katseita tältä esimieheltäni, kun yritin parhaani mukaan auttaa toista harkkaria pyörtymästä                                                               pahoinvoinnin vuoksi.

Näiden jälkeen oli mulla pari ”toimistopäivää”. Lainausmerkkien käytön ymmärrätte aivan pian. Luulin tulleeni harjoitteluun toimistolle oppimaan varausjärjestelmän käyttöä ja muita infojuttuja. Sen sijaan kahden 10 h työpäivän aikana kopioin muutaman hassun kopion kokeita ja silppusin paperia silppuriin. Noin 20h noin 16h istuin tekemättä mitään. Töitä, joita osaa lapsi tehdä. Koin tuona hetkenä paljon turhautuneisuutta. Kyllä nuokin on työtehtäviä, muttei varmaankaan niitä oleellisimpia, jos kaikki valittavat, että töitäonniinpaljonjatosikiirekokoajan. Ymmärrän kyllä, että teinipirkot (lainaan Chalongissa asuvaa suomalaista), jotka ovat itsenäistymisen kynnyksellä ja mahdollisesti ensimmäistä kertaa ulkomailla ilman vanhempia ja vailla minkäänlaista työnkokemusta istuvat kiltisti hiljaa ja tekevät kaiken mitä käsketään mukisematta. MUTTA omalla kohdallani koin tuollaisen silppurin kanssa leikkimisen halventavana. Olivat antaneet ymmärtää nuo toimistotehtävät hiukkasen väärin työtehtäväkuvauksissaan. Tässä vaiheessa kiehuin.

Rayalla olo jäi neljän päivän pituiseksi enkä hetkeäkään kadu, että lähdin. Koin, että Rayalla en olisi tullut saamaan harjoittelustani mitään irti. Myös pääni oli hajalla jo neljän työpäivän jälkeen tapahtuneiden asioiden ja todella huonon työilmapiirin vuoksi. Keskustelin lähtöpäätöksestäni muutaman ihmisen kanssa töissä ja töiden ulkopuolella, jotka olivat samaa mieltä kanssani siitä, että parempi lähteä kuin hajottaa päänsä. Itse totesin, että enää mun ei tarvitse sietää tuollaista touhua, jos en halua. Olen nähnyt sekä hyviä että huonoja työpaikkoja ja varmasti löydän itselleni sopivamman harjoittelupaikan. Ja niin löysinkin, Koh Tao Diversin Koh Taolta toiselta puolelta Thaimaata.

Hieman faktaa Chalongista ja hieman muuta, jos sinne joku syystä tai toisesta eksyy:

• vuokraa skopo päiväksi/viikoksi/kuukaudeksi: tulee paljon halvemmaksi kuin käyttää mopotaksia. Jos siis uskallat ujuttautua Thaimaan vasemmanpuoleiseen liikenteeseen ilman liikennesääntöjä. Päivätaksa 150-250 BHT, kuukausi 2000-4000 BHT.

• Chalongista Patongiin mopotaksi maksaa 250-300B, mutta sieltä takaisinpäin 500-700B, koska kyseessä on eri mopotaksifirma ja noh...se on Patong
• Jos käytät kuitenkin mopotaksia, kuskeissa on eroa, joten mietin kahden sijaan kolmesti. Jotkut ajavat varovasti, jotkut eivät. Menin pahimmillan 85km/h Phuketin mäkiä ylös ja alas mopotaksin kyydissä.
• Kun kysyt keneltä tahansa neuvoa Chalongissa, kaikki neuvovat käyttäen apuna Chalongin liikenneympyrää. Siitä kun pääsee joka suuntaan. Kävellen teiden ylittäminen onkin sitten ihan oma lukunsa, varsinkin ruuhka-aikaan. Sama kun olisit Kehillä, mutta autojen välissä liikkuu vielä kolminkertaisesti mopoja.
• housebuddy.net on suomalaisen Tiinan pitämä, joka on asunut Phuketissa jo useamman vuoden. Hänen kauttaan saa pitkäaikaismajoituksen halvemmalla kuin suoraan näistä kyseisistä paikoista kysyttäessä hintoja.
• Hyviä ja suhteellisen halpoja ruokapaikkoja ovat Ankkuri (Raya Diversin toimistoa vastapäätä) sekä Captain Hook (pienellä sivutiellä, liikenneympyrästä Phuket towniin menevän tien varrella).
• Hyviä paikallisia mättöjä saa halvalla päiväsaikaan Phuket Towniin johtavan tien varrelta, joka viikonloppuisilta weekend-marketeilta ilta-aikaan Phuket Townin läheisyydessä sekä Villa Marketin edessä pidettäviltä tiistaimarkkinoilta.
• Ja parhaat banaanipannarit kananmunalla tai ilman 30 metriä The Pieristä liikenneympyrälle päin (tai Jula Panista katsottuna), 30 / 40 BHT.
• Villa Market on oikea paikka, jos koti-ikävä iskee: salmiakit, suklaat, lohet ja vadelmat löytää täältä. Hinnat tosin ovat myös sen mukaiset. Villa Market löytyypi noin 200 metriä liikenneympyrästä Big Buddhalle päin. Samaan syssyyn mainittakoon, että Villa Marketin edessä on pieni koju, josta saa aivan jäätävän hyvin smoothieita halvalla. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan! Samaisesta ostoskeskushärvelistä löytyy myös HomePro, joka vastaa Suomen Bauhausia ja Etolaa yhdessä. HomeProsta löytyy kaikki, mitä tarvitsee kämppään. Oli sitten kyseessä lyhyempi tai pidempiaikainen asuminen.
• Villa Marketin yläkerrassa on myös jonkinnäköinen kauneushoitola. Hieronta ei ollut siellä kovin kummosta, mutta hyvät pedikyyrit ja manikyyrit kyllä osaavat siellä tehdä!

• Ota mahdollisimman paljon euroja käteisenä mukaan, jos haluat säästää hieman rahaa ja vaihtaa sitä paikan päällä. Mä taas maksan mielelläni hieman turvallisuudesta ja maksan välityspalkkiomaksut pankille, kun nostan rahaa, sen sijaan, että pitäisin 4000€ huoneessani Thaimaassa kaikkien saatavilla. Pankista riippuen ja summasta riippumatta, pankit ottavat joko 150 tai 180 BHT + oma pankki Suomessa 2,5% +2€, jokaisella kerralla kun nostaa rahaa.
• Jos nyt eksyt Patongille, varaudu maksamaan kaikesta jopa nelinkertaisia hintoja Chalongiin verrattuna. Oli kyse sitten taksista, turistikrääsästä, ravintolassa syömisestä...
• Mitä sitten kannattaa vältttää? Melkein 100% suklaista ja muista herkuista on Nestle Companyn tuottamia. Jos et siis halua tukea tuota asukkailta väkisin maita ottavaa riistoyhtiötä, jätä herkut seiskaileveniin tai tescoon ja suuntaan paikalliskojuihin mussuttamaan tuoreita hedelmiä murto-osahintaan! Myös muovipusseja täällä saa aivan pienempiikin ostoksiin. Kieltäydy kohteliaasti. Muovipussit ovat täälläkin hyvin suuri ongelma jätekuormaa ja vielä erittäin kertakäyttöisiä niiden valmistustekniikoiden ja pienuuden vuoksi. Tuskin tarvitset sille yhdelle tuotteelle muovipussia tai edes kolmelle? Kangaskassi Suomesta mukaan, kun käyt kaupassa! Säästät samalla osaltasi luontoa ja paikallisilla riittää ihmeteltävää tuossa kankaasta tehdyssä kauppakassissa.
• Apteekeista täällä saa melkein mitä vain ilman reseptiä, joten suurimman osan lääkkeistä voi myös ostaa paikan päältä, jos niikseen haluaa. Kysymys onkin, uskaltaako luottaa lääkkeiden aitouteen? Lääkkeet ovat oliiviöljyn väärentämisen ohella yksi suosituimmista väärennöstuotteista maailmassa ja varsinkin Thaimaassa lääkkeitä väärrennetään vaatteiden ohella todella paljon. Morfiiniakin saa ilman reseptiä, jos ei tavalliset särkylääkkeet auta.
• Wifi täällä löytyy yhä useammasta kahvilasta sekä asumuksista. Suosittelen ehdottomasti ottamaan miniläppärin / padin mukaan vain ja sen ainoa älypuhelimen sijaan. Montakohan kertaa olen todistanut sitäkin kiroilua, kun pitää muutama tai edes yksi pitkä sähköpostiviesti kirjoittaa niillä puhelimen minimini-kokoisilla näppäimillä.

• Keskilämpötila huitelee meidän talvikaudella +40 molemmin puolin Phuketissa, joten niitä farkkuja ei tänne kannata pakata mukaan. Yhdet fläpärit/tongit/fliparit/flip flopit riittävät hyvin sekä muutamat paidat ja sortsit. Täältä jää kyllä käteen ihan tarpeeksi noita rättejä, että turhaan kantaa sieltä Suomesta asti paljoa mukana, jos aikomuksena on olla pidemmän aikaan samassa paikassa. Nimimerkillä lähetinjuuri7kgpaketinpostissasuomeen
  

Kuorsausta Sydneyn molemmin puolin

Viimeinen bussimatka tällä Australian reissulla. Päätepysäkkinä Sydney. Olin ainoa siinä päiväbussissa, joka matkusti Sydneyyn saakka. Eipä tuo nyt haitannut olleskaan, kun koko matkan satoi vettä. Muutamaa tuntia ennen Sydneytä vettä tulikin sitten ihan kaatamalla, mutta taukosi sopivasti kuitenkin ennen Sydneytä. Oli kivaa liimautua bussin ikkunaan sen ylittäessä sitä isoa kuuluisaa siltaa. Liimauduin ikkunaan kiinni ihan kirjaimellisesti hyvin leveä hymy kasvoilla. Matka hostellillekaan ei ollut pitkä. Migreeniä taas kuitenkin pukkasi, olin unohtanut juoda vettä tarpeeksi ja bussissa kun on ilmastoinnin keskellä, en sitä ollut tajunnut ajoissa.

Yövyin Bounce-nimisessä hostellissa. Bounce on valittu muutama vuosi peräkkäin Sydneyn parhaaksi hostelliksi enkä yhtään ihmettele miksi. Tuntui, kun olisi hotellissa asunut. Ekassa kerroksessa oli kehoa myötäilevät lepotuolit, joissa sai maanantai-iltaisin löhötä ja katsoa leffaa poppareiden kera tietysti tai ihan muuten vaan, jos siltä tuntui. Keittiö oli neljännessä kerroksessa. Samoin myös kattoterassi, josta oli upeat näkymät Central-juna-aseman yli ja vielä pidemmälle. Huoneet on tosi siistejä sekä isoja ja hauskis pitää huoneiden ja yleisten tilojen siisteydestä huolta pitkin päivää. Bouncen vieressä on ihana pieni Side Bar, jossa on maanantaisin kaikki pitsat 10 AUD ja meksikolaisilta keskiviikkoisin, jolloin tapakset ja sangriat maksavat vain muutaman hassun dollarin. Ja tottakai sijainti! Minuutin kävely Centralin junapysäkille, josta pääsee mihin vain Sydneyssä.

Ensimmäisen päivän tuolla isossa kaupungissa oikeastaan nukuin. Taisin nousta ylös vasta neljän jälkeen päivällä. Näin Willin (tuttavan) myöhemmin illalla. Tapasin Willin jo Cairnsissa sukellusreissulla ja sovittiin, että se näyttää mulle paikallisten paikkoja Sydneyssä, kun pääsen Sydneyyn saakka. Kävin samaisena iltana moikkaamassa Willin kolmea huonekaveria Bondi Beachilla ja jäin viettämään iltaa sinne. Taivaalta kun tuli vettä oikeasti saavista kaatamalla. Kadut jopa tulvi aika pahasti. Sade ei ottanut loppuakseen illan aikana, joten asettauduin sohvalle nukkumaan siksi yöksi ja palasin takaisin aamulla hostellille bussilla, kun kaikki neljä lähtivät töihin. Sadekin oli hieman rauhoittunut. Päätin shoppailla sen päivän, kun ei näyttänyt päivä kirkastuvan. Hyppäsin pois bussista Bondi Junctionissa ja shoppailin kaikenlaista viereissessä isossa ostarissa. Parit biksut lähti mukaan ja ihan liikaa kaikkea ihanaa TYPO-nimisestä kaupasta: Ensi vuoden kalenteri, shit things to do-muistilappuja, uusi pöytäkello, muutama kirja sekä hassuja kortteja =tili -150 AUD). Olin ihan finaalissa shoppailusta, kun lopulta pääsin takaisin hostellille. Shoppailu on rankkaa työtä! :D Sydneyn junakarttakin alkoi pikku hiljaa hahmottua mielessä sieltä takastullessa. Ainakin unissa.

Seuraavana päivänä jätin aamupalan väliin ja söin brunssin. Ihanaa nukkua hyvässä ja puhtaassa sängyssä! Päivä oli osittain sateinen, mutta päätin silti tutustua Sydneyyn kävellen. Kävelin Darling Harbouriin, söin jäden ja päädyin Haymarketille China Towniin ostamaan tuoreita hedelmiä ja vihanneksia ruokapuolelta. Muuten Haymarket oli kuin mikä tahansa muu kiinailaiskrääsää täynnä oleva tori, jossa aasialaiset yrittävät väkisin myydä turisteille turhaa tavaraa. En tiedä, mikä niissä krääsätoreissa vetoaa ihmisiin. Kurvasin päivällä uudestaan Bondiin ja Nordic Fusion-kauppaan hakemaan vähän lievitystä koti-ikävään. Halpaa se ei ollut, mutta todellakin sen arvoista! Illalla suuntasin alakerran Side Baariin syömään halpja tacoja ja tutustumaan muihin reppureissaajiin Bouncesta.

Luulin saavani nukkua sinä yönä, ja niin luulivat muutkin huoneessa olijat. Eipä nukkunut kukaan sen jälkeen kun yksi irkku tuli baarista aamuyöllä ja aloitti kuorsauksensa. En ole IKINÄ kuullut niin kovaa kuorsausta, vaikka eri hostelleissa olenkin yöpynyt ympäri maailmaa. Kuorsauksen pystyi kuulemaan jopa huoneen oven läpi. Tyttö, töissäkäyvä, valitti yöllä sitä, että sänky tärisi. Neljä ihmistä yritti töniä kyseistä irkkua hereille siinä onnistumatta. Myös yksi respan työntekijä. Olin pienesti v-tunut. Pääsin onneksi yhteen toiseen huoneeseen nukkumaan muutamaksi tunniksi täysin hiljaisuuteen. Huokasin sängyssä syvään ja nukuinkin neljä tuntia putkeen silmiäni kertaakaan avaamatta. Herra Irkku sitten heräsi noin klo 11 ja ihmetteli tapahtunutta. En oikein usko, että kukaan ei ole muka hänelle kertonut kuorsaavan todella lujaa. Varsinkin kun kyseessä oli jo kolmekymppinen. Tottakai pyyteli anteeksi tapahtunutta ja kesken meidän puheen, hänen irkkukaverinsa pimahti, went nuts. Riehui ja räyhäsi, paiskoi ovia ja huuteli, että he eivät täältä mihinkään lähde. Pelästyin todella pahasti miehen käytöstä ja odotin vain hetkeä, milloin saisin nyrkistä. Puhkesin itkemään sillä sekunnilla, kun mies poistui huoneesta raivonsa vallassa. Tämä kuorsaava kaveri pyysi sitten kaverinsa käytöstä anteeksi ja sanoi, ettei tämä ole ikinä lyönyt ketään, vaikka on tuntenut hänet 20 vuotta. En oikein usko sitä vieläkään, koska ei kaveri suhtautuisi noin rauhallisesti toisen ihmisen raivonpurkukohtaukseen, jos olisi ollut ensimmäinen kerta. Olin ihan valmis pakkaamaan tavarat ja muuttamaan toiseen hostelliin. Respasta annettiin heille heti toinen huone, kun räyhääjä irkku meni asiasta kertomaan, mutta ei kun neljä ihmistä pyytää kiltisti, että olisiko mahdollista näitä irkkuja siirtää muualle, kun ei saa nukutuksi. Ihme toimintaa. Anyway. Mulla se päivä meni pilalle tuon ihmisen käytöksen seurauksena, kun sai pelätä mahdollista kohtaamista rappukäytävässä tai hississä. Sain mä käytyä Nordic Fusionissa Bondi Beachilla ostamassa fazerin sinistä, geishaa ja kolme pussia salmiakkia sekä hapankorppuja! Hyi kun oli kallista, mutta sitä ensimmäistä salmiakkikarkin makua ei voittanut mikään! :)

Torstaina oli hyvä päivä sään kannalta, mutta jotenkin väsytti aivan pirun paljon, että nukuin iltapäivään asti, kun kerta mahdollisuus oli. Näin Willin uudestaan illalla ja käveltiin Botanic Gardeneille, koska halusin saada tuon pakollisen Sydneyn turistikuvan, jossa oopperatalo ja silta ovat samassa kuvassa. Oli kyllä nätti auringonlasku ja paras sää saada tuo must-kuva. Perjantain sää olikin ihan tosi sateinen, joten käytin sen päivän kuvien deletoimiseen ja editoimiseen.

Launtaina sitten talsin Circulai Quayhin ja lautalla kohti Taronga Zoota meksikolaisen kanssa, jonkka kanssa aloi höpöttämään aamupalaa mussuttaessani. Meksikolainen oli lomalla vain yhden viikonlopun ja teki töitä Filippiineillä. Jännää. Eläintarhaan päästyäni, ostin heti aamulla lippuluukulta lipun kirahvien syöttöön. Onneksi oli nätti päivä! Kävin ihmettelemässä sammakoita, tapiireja, kenguja, kirahveja, vompatteja, seeproja, jellonia, tikruja, vuohia, japanilaisia silkkikukkoja, pingviineitä ja muita ihania otuksia. Siellä meni koko päivä. Ja olin vähällä jättää Tarongan väliin! En normaalisti ymmärrä eläintarhoja, mutta Taronga eroaa siinä, että se ei tavoittele taloudellista voittoa vaan se mitä lipputuloista tulee, käytetään eläinten hyväksi ja tietysti niihin pakollisiin rahaa vieviin asioihin, kuten palkkoihin. Eläimiä hoidetaan siellä enemmän kuin hyvin ja niillä on isot virikkeelliset tilat, missä elää. Tarongassa hoidetaan myös paljon eläimiä, jotka ovat syystä tai toisesta loukkaantuneita. Niistä osa pystytään vapauttamaan takaisin luontoon ja ne yksilöt, jotka eivät selviäisi yksin luonnossa, saavat jäädä eläintarhaan muiden kaltaistensa seuraan ja elämään hyvää elämää. Kirahvien syöttäminen oli tosi hauska kokemus. Porkkanoita nassuun ja ne oli tyytyväisiä. Hihi. Ja sininen kieli! :P

Illalla oli tarkoitus mennä katsomaan kabaree showta, mutta se lauantainen näytös oli loppuunmyyty. B-vaihtoehtona oli nähdä jokalauantaiset ilotulitukset Darling Harbourissa, joten suuntasin niitä katsomaan. Kyllä oli upeat. Siinä ne tuhannet dollarit katosivat kirjaimellisesti savuna ilmaan. Käytiin ilotulituksien jälkeen meksikolaisen kanssa vetämässä läskipannarit Pancake on the Rocksissa kympiltä illalla. Törmättiin sattumalta ilotulistuspaikalla. Pancakes On The Rocks on auki 24h 7 päivää viikosss. Oli kyllä niiiiiiiiiin nannaa. Otin amerikkalaiset pannarit vaahterasiirapilla, tuoreilla mansikoilla ja vaniljajäätelöllä. Meksikolainen veti puolestaan suklaaöverit ottamalla amerikkalaiset suklaapannukakut suklaakastikkeella ja suklaajäätelöllä. Mun piti mennä ennen puolta yötä nukkumaan, mutta sen sijaan ”jäin jumiin” keskusteluun yhden espanjalaisen kanssa meidän kahdeksan hengen hostellihuoneessa. Puhuttiin paljon matkustamisesta. Lopulta simahdettiin molemmat omiin sänkyihimme ennen kuin huomattiin sitä itse. Aamulla sai sitten sillekin nauraa. :D

Sunnuntaina suuntasin uudelleen lauttasatamaan, mutta nyt lähdin viettämään päivää Manlyyn. Manly on yksi Sydneyn suosituimmista kaupunginosista Bondi Beachin jälkeen. Manlyyn rakastuin myös, mutta Byron Bay pysyy kyllä silti kirkkaasti ykkösenä. Lautat Manlyyn kulkevat puolen tunnin välein ja ihme kyllä pysyvät hyvin pitkälti aikataulussa, vaikka ruuhkapäivinä yhteen lauttaan ahtautuu tuhat ihmistä suuntaan ja toiseen. Menin rantsuun, joka oli täynnä paikallisia. Sunnuntai ja hieno lämmin kevätpäivä. Mitä muuta olisi voinut olettaa? Halusin kovasti mennä surffaamaan, mutta totesin, ettei se ole turvallista yksin. Kukaan ei huomaa eikä ketään juuri kiinnosta, jos joku viittelöisi apua. Lähdin shoppailemaan ja yritin kovasti löytää tumman ruskeita Havainnaksia siinä kuitenkaan onnistumatta. Ostin itselleni kuitenkin kaksi uutta toppia ja hupparin Longboard-nimisestä kaupasta. Söin paljon jäätelöä ja otin pikku päikkärit myöhäisessä iltapäivä auringossa. Shoppailu ja aurinko vetää kyllä mehut todella nopeasti pois. Nautin päivästä ja kivaa oli.

Maanantaina piti sitten pakata kamat, jotka olin kirjaimellisesti räjäyttänyt rinkastani ympäri kaappia ja rinkan välittömään läheisyyteen. Taas lähti turhaa tavaraa roskiin. Nälkähän siinä iski kesken pitkän pakkaussession ja pannukakut himotti, joten kävelin Darling Harbourin Pancakes On The Rocksiin ja maiston banaanipannukakkua. Naminamnam. Lars, jonka hänetkin tapasin Cairnsissa samaisella sukellusreissulla kuin Willin, oli laittanut viestiä tällä välin, että olinko vielä Sydneyssä. Käytiin illalla sitten syömässä pitsat ja jälkkärit. Höpöteltiin kaikki mahdollinen siitä, mitä kumpikin on reissullaan kokenut ja nähnyt sekä siitä, kuinka hassua on tavata ihmisiä eri kaupungissa, jossa on nuo ihmiset ensimmäistä kertaa tavannut

Tiistai-aamuna suuntasinkin romppeideni kanssa alakertaan ja tilasin taksin suoraan lentokentälle. Ei himottanut hikoilla heti aamusta kamoja raahatessa, kun tiesi, että niin tulee käymään päivän aikana ennemmin tai myöhemmin. Olin laiska eikä taksi lopulta maksanut niin paljon, mitä olin ajatellut. Taisin torkahtaakin hetkeksi taksiin. Kentästä en kyllä tykännyt yhtään. Jotenkin hirveän kliininen ja pieni suhteessa tiskien ja ihmisten määrään.

Oli kyllä ihan mahtavuutta tulla Phuketiin, kun tiesi, että kyyti on valmiina eikä tarvinnut alkaa vänkäämään pitkän päivän päätteeksi vielä taksimatkan hinnasta. Soija kyllä iski päälle jo laukkua hakiessa.

Surffausta ja rakastumista

Surfers Paradice on oikea paikka, jos haluaa vain bilettää, maata rannalla ja käydä erilaisissa turismimaailmoissa kuten Seaworldissa.Turhat kolme päivää, vaikka kiva hostelli mulla olikin. Pääsin käymään hostellin saunassa (luksusta!) ja söin tanskalaista kermajäätelöä monta palloa. Niin ja ostinhan mää sen longboardin sieltä! Siinäpä se. Harmitti vaan, että olin maksanut kolme yötä kahden sijaan. Kyllä mielessä kävi siirtyä Byron Bayhin jo yhden päivän jälkeen, mutta hostelliyöpymiset olin maksanut jo valmiiksi. Hengailin siis vaan ja otin iisisti shoppailemalla itselleni mm. long boardin.

Odotin Byron Bayta todella paljon. Kaikki olivat sanoneet pelkkää hyvää paikasta. Byron Bay vei mun sydämen sillä sekunnilla, kun astuin bussista ulos. Mikä siinä paikassa sitten viehättää: se on kompakti pieni paikka, jossa on kaikki tarpeellinen, ihanat ihmiset, mahtava ilmapiiri ja surffausranta. Surffaus ja chillailu ovat ne kaksi mitä tehdä. Rakastuin Byroniin niin paljon, että toivon pääseväni työskentelemään siellä tulevaisuudessa.

Ensimmäisenä oikeana päivänä otin osaa kajakkiretkelle heti aamusta. Olisin halunut meloa yksinäni, mutta kaikki oli parikajakkeja ja mulla kävi vain huono mäihä parin kanssa. Sain ranskalaisen, joka ei ymmärtänyt sanaakaan englantia eikä ollut myöskään ikinä melonnut aikaisemmin. Enpä paljoa siitä lyhyestä melomisesta nauttinut, kun mä sain tehdä kaiken työn kahden edestä, ranun vähän heilutellessa melaa puolelta toiselle. Eipä sillä, että ranu olisi paljoa kuunnellut priiffausta, joka saatiin ennen merelle lähtöä. Positiivista oli kuitenkin se, että nähtiin pari villiä delfiiniä ihan läheltä. Ne leikkivät lokkien kanssa. Yksi oppaista sanoi, että on todella harvinaista nähdä tuollaista kisailua lintujen ja delfiinien välillä varsinkin kun sitä sai todistaa ihan vierestä. Oli kuulema tapahtunut hänelle vain kerran aikaisemmin 20-vuotisella melojan urallaan. Cool.

 

Kävin myös sukeltamassa Byron Bayn suosituimmalla sukelluskohteella, Julia's Rocksilla. Kallista kuin mikä, mutta eipä harmittanut yhtään. Päinvastoin. Näin mm. ison kolme ja puolimetrisen viiksihain (iso, mutta vaaraton hailaji), yli 200 vuotiaan kilpikonnan ja neljä iso leopardihaita makoilemassa pohjassa. Normaalisti haita pitäisi pelätä, mutta mä lähdin vaan innokkaasti seuramaan haita kamerallani ja leopardihaiden vieressä postasin. :D Kävelin ja istuskelin myös paljon rannalla sekä vietin aikaa hostellilla muiden kanssa seurustellessa. Tapasin ihan mahtavia irkkuja, yhden ihanan kinun (roooomii!) ja paljon duracellpupu kanuja. En tiedä, miten he jaksoivat tulla ja mennä 24h! Nauroin tuona viikonloppuna hyvin paljon ja olin onnellisempi kuin pitkään aikaan. Ihania muistoja! :) Koska vietin vain viikonlopun Byronissa, oli enemmän kuin haikeaa jättää hyvästit sille. Byron Bay tuntui kodilta. Paikalta, jossa voisi asua pidemmänkin aikaa, kun siihen tulee mahdollisuus.

Aasialaisia, aasialaisia

Brisbane

Brisbanessa yövyin West Endin-kaupunginosassa toisella puolella jokea, mutta kuitenkin lyhyen matkan päässä keskustasta. West Endissä on todella ihania pieniä ja halpoja ruokapaikkoja, mm. Indian Kitchen, josta sai oikeaa intialaista maukasta currya alle kahdeksalla dollarilla sekä muutama hyvä falafel-paikka, jossa kunnos annos maksoi alle viisi dollaria. Ei sitä tullut syötyä kuin aamupala hostellilla. GoNow-hostelli oli muuten täynnä pelkkiä aasialaisia eikä siinä muuten mitään, mutta aasialaiset naiset eivät osaa olla hiljaa aamutoimia tehdessään tai pakatessaan kamoja aamuisin.

Heräsin ensimmäisenä aamuna klo neljä, kun kaksi hongkonglaista eivät osaneet olla hiljaa. Oli pakko pakata keskellä yötä ja rapistella joka ikistä muovipussia, mikä löytyi. Meni hermo. Muutaman kerran pyysin nätisti, että siirtyisivät pakkaamaan, vaikka käytävään tai terassille. En ollut ainoa, joka ei nukkunut sinä yönä hyvin. Lähdin sitten aamulla pienoisen bussiseikkailun jälkeen Lone Pine Koala Sanctuaryyn. Brisbanessa kyllä mätti tuo bussien aikataulujen löytäminen ja busseihin liittyvä kaikenlainen info. Ns. terminaaleja oli neljä eikä ennen liukuportaita sitten ollut minkäänlaista infoa, että mitä busseja alhaalta lähti, joten juoksi kolme neljästä terminaalista läpi ennen kuin löysin oikean bussin. Viereenistahti toinen länkkäri. Länsinaapuri vieläpä! Päädyttiin lopulta viettämään yhdessä aika koalien ja kengujen kanssa. Koalien kynnet ovat muuten hyvin terävät ja sitäkin suuremmat. Ihana pörröinen turkki niillä oli kuitenkii. Aivan valtava söpöjä, kun ne nukkuessaan roikkui puista, miten sattui. Taisin ottaa muutama kymmen kuvan pelkästään koalista. 


Kenguruita pääsi sanctuaryssa syöttämään ihan kädestä. Siellä oli yksi ihan selkeesti muita vanhempi. Huomattavasti isompi kuin muut. Se päätti loikoilla varjossa ja torkuttaa. Pikku kengut vei kyllä mun sydämen. Yksi niistä oli kovin kiinnostunut haistelemaan mun jalkaa, syytä en tiedä. Olisi mielellään lähtenyt mukaan, kunnes äiti-kengu kutsui sen syömään ja päiväunille. Bussissa takas tullessa näin sitten vahingossa paikallisen parkkipaikkakirppiksen ja menin tuhlaamaan noin 15e. Sainpahan uusia vaatteita halvalla ja ei ole sitten väliksi, jos likaantuvat tai menevät rikki. Piti käydä kans ostamassa evästä illaksi ja seuraavaksi aamuksi

 Seuraava aamu ja aamupäivä meni vähän pipariksi migreenin takia. Sain kuitenkin pestyä pyykkiä ja vähän syötyä. Ei siinä pääkivussa paljoa muuta sitten tehnytkään kun nukkunut. Eipä sillä, että olisin menettänyt mitään, kun oli kansallinen vapaapäivä ja kaikki paikat oli kiinni. Kävin seuraavana aamuna viimeisenä ennen lähtöä vielä viemässä paketin postiin sisällään mun vaatteita. Iltapäivästä matka jatkui Surfers Paradiceen parin tunnin päähän.

Hiekkasaari

Maanantaina otin suunnaksi Rainbow Beachin ja Fraiser Islandin. Rainbow Beach on hyvin pieni paikka, joka sekin pyörii turismilla. Majoituksesta mulla ei ollut tietoakaan, joten marssin bussipysäkkiä vastapäätä olevaan Peterpan's matkatoimistoon. Peterpan's on yksi kolmesta isosta matkatoimistosta Australiassa, joka palvelee pääasiassa reppureissaajia. Pääsin valitsemaan kolmen eri hostellin väliltä, jotka olivat kaikki siinä samassa rivissä. Päädyin Dingo's nimiseen hostelliin; siistit ja isot huoneet, isot vessat, hyvin varusteltu keittiö, uima-allas ja oleilualue. Varasin samassa rytäkässä myös reissun Fraiser Islandille. Tai siis piti varata samalla, mutta taas jälleen kerran OP:n yhdistelmäkortti ei halunut toimia maksuvälineenä eikä antaa rahaa automaateista. Lopulta jokaisen kylän automaatin kokeilun jälkeen sain yhdestä automaatista rahaa. Jee! Tuntui lottovoitolta! W-pankki antaa aina rahaa sen olen huomannut matkan varrella. Ehkä siksi, että se on täällä olevista pankeista se kansainvälisin. Sain lopulta siis rahaa ja sain maksettua itselleni sekä reissun että hostelliyöt. Keskiviikkoon piti odottaa, joten käytin maanantai-illan ja tiistain mm. pyykinpesuun, jätskin syömiseen, rannalla juoksemiseen ja chillailuun.

Mut haettiin siitä hostellin edestä vähintäänkin mielenkiintoisella bussilla. Selitys löytyi hyvin pian. Se toimi vallan mainiosti, kun piti ajaa syvällä hiekkatiellä. Pienillä dyyneillä. Porukka oli pääasiassa hyvin nuorta, 95% alle 20-wee ja sitten me loput muutamat hassut vanhemmat ihmiset. Populaa oli Ruotsista, Meksikosta, Saksasta, Valloista, Englannista ja Espanjasta. Vaihdettiin meidän omaan pinkkiin Dingo's bussiin Lake McKenziellä, jossa tavattiin loput porukasta. Bussin nimi Priscilla (Queen of the desert).

 Fraiser Island on isoin hiekkasaari maailmassa. Eipä mennyt kauaakaan, kun ensimmäinen bussi ja auto oli jumissa syvällä pehmeässä upottavassa rantahiekassa. Oli kavereilla varmaan kiva kaivaa autoa hiekasta, kun takarenkaat ei edes nähnyt!. Oli TODELLA pomppuista kyytiä. Oli muutaman kerran lähellä, etten purrut jopa kieleeni. Turvavöiden käyttö on ihan suositeltavaa tästä syystä. Kuultiin myös kuskiltamme Jasonilta eräs sattuma, mikä oli johtanut asiakkaan selkärangan murtumiseen. Asiakas oli jättänyt käyttämättä turvavyötä, bussi oli kaatunut ja asiakas oli sitten ensin lyönyt päänsä katossa olemaan ”ilmastointi” luukkuun ja saanut vammansa. Siinä oli kuulema ollut todella suuri työ pelastaa. Muut olivat selvinneet ruhjeilla turvavöiden käytön ansiosta.

Onneksi, siis onneksi saaviuttiin Lake McKenzielle ennen sitä varsinaista turistirysää ja saatiin pulikoida 
rauhassa ja chillailla. Outoa nähdä niin turkoosinsininen järvi keskellä hiekkasaarta. Sieltä suunnattiin sademetsään kävelykierrokselle. Matka järven ja sademetsäosuuden välillä oli noin 15 km, mutta sitä meni bussilla tunnin, kun Fraiserilla tiet on tosiaan pelkkää hiekkaa, minkä vuoksi kulkeminen oli paljon hitaampaa. Oli ihanaa kuulla erilaisia lintuja ja rauhoittua. Tämän kokemuksen sai, jos kulki viimeisenä vähän kauempana muusta porukasta. Ihmiset eivät osanneet olla hiljaa ja kuunnella. Oli pakko kälättää koko kävelyn ajan.

Ensimmäisenä iltana pelattiin porukalla juomapelejä: paljon erilaisia korttipelejä ja kanapeliä. Mä pidättäydyin ihan limussa ja vedessä. Ymmärtäähän tuon, kun ihmiset ovat nuoria ja ensimmäisiä kertoja ulkomailla eikä vanhemmat ole vieressä seuraamassa. Kämppä, jossa majoituttiin oli itsessään tosi mukava. Mä asuin samassa huoneessa yhden saksalaisen tyttären ja äidin kanssa. 

Oli järkyttävä nälkä aamulla eikä paljoo lohduttanut tuo englantilainen aamiainen: papumössöä, pekonia, valkoista leipää voilla/ hillolla, makkaraa ja munakasta.  Haaveilin jugurtista, myslistä, hedelmistä, jopa ruisleivästä siinä vaiheessa! Toisena päivänä istuttiin tosi paljon bussissa hytkyilemässä. Käytiin rannalla toljottomassa isohkoa veneen hylkyä, erivärisiä suolamuodostelmia sekä alkuperäiskansan pyhää paikkaa. Käytiin kans poikien kanssa tuubailemassa makean veden joessa. Oli kyllä kylmää, varsinkin kun toisen päivän sää oli aika kolea ja sateinen. Ei mua toisaalta haitannut yhtään. Illalla osa porukasta päätti reissunsa tähän ja loput jäivät vielä seuraavaksi päiväksi jatkamaan.

Viimeisenä päivänä päästiin kokeilemaan surf paddleningia. Hassua katsoa, kun ihmiset kaatuilivat. Musta laudan päällä pysyminen oli taas tosi helppoa, varsinkin kun järvi, jolla melottiin, oli aika tyyni. Käytiin päivällä myös saaren suurimmalla hiekka-alueella. Olin kyllä ihan naatti alkuillasta, kun pääsin takas Rainbow Beachille päivän päätteksi, mutta pakko oli silti lähteä juoksemaan rantaan ja katsomaan auringonlaskua. Satuin hyvään aikaan rannalle myös sikäli, että näin yhden tulishown. Mahtavuutta. Hostellissa oli kyllä parasta ilmainen pannukakkuaamiainen ja vaahterasiirappi. Ja minä seitsemältä pystyssä jonottamassa niitä joka aamu! :D Neljän "paikollaan pysymisen" päivän jälkeen oli taas aika jatkaa matkaa kohti Brisbanea. Bussimatka Brisbaniin oli piiiiiiiiiiiiitkä. Kevyet 14h bussissa kököttämistä.