Laiturilla
oli taas vastassa parikymmentä taksikuskia ja majapaikan
tarjoajaa. Mulla ei ollut majoitusta valmiina enkä jaksanut
kamalan pitkälle mennä kamojen kanssa. Otin siis yhden yön
heti ensimmäisestä hostellista laitureiden vierestä.
Vaan 20 sänkyä samassa huoneessa, joista onneksi kuusi vain
käytössä. Enpä ole ikinä ollut ennen niin
isossa dormissa ja pelkillä tuulettimilla. Yö maksoi 200
THB. Pariskunnalla, joka hostellia pyörittää, on myös
matkatoimistopiste samassa. Heiltä saa halvimmat hinnat retkille
kuin tienkin päälle. He ovat aitoja ja rehellisiä sekä
mukavia, eikä he yritä vetää rahaa välistä.
Myös skopot ovat heillä hyvässä kunnossa ja
heiltä voi huoletta sellaisen vuokrata. Mitä enemmän
päiviä vuokraat, sitä halvemmalla saat skopon.
Kävin
ensimmäisen päivän aikana skopolla etsimässä
parempaa majapaikkaa. Kruisailin jonkun verran ja kävin
muutamassa paikassa kyselemässä vapaata sänkyä.
Majoituksen ja kattoni pääni päälle löysin
The Metallic Hostellista, kuusi kilometriä Saladanista etelään.
Kävin
pyörähtämässä myös noin kymmenessä eri
sukellusyrityksessä kyselemässä hintoja tuona samana
päivänä. Vertailua kannattaa tehdä ja valita se,
missä tuntee olonsa saman tien kotoisaksi. Hinnat myös
vaihtelevat jonkun verran, mutta jokaisessa paikassa jokainen
sukeltaja maksaa lisää 600 THB kansallispuistomaksua
mennessään sukeltamaan Hin Daengiin/Muangiin tai Koh
Haalle. Lantalta löytyy kaksi (!) suomalaisomisteista
sukellusyritystä: Raya Divers ja Lazy Seal. Lazy Sealin omistaa
kuulema isokokoinen suomalainen äijä. Lantalla on 20
sukellusyritystä, jotka ovat keskenään sopineet, että
kaikki eivät rysää samalle sukelluskohteelle samoina
päivinä, mikä tasoittaa porukoita ja kaikille riittää
nähtävää (eli siis muutakin kuin toisten
sukeltajien räpylät). Lantalta sukelletaan melkein joka
päivä Hin Daengiin/ Muangiin, jotka on äänestetty
Richeliu Rockin (Similan Islands) jälkeen parhaiksi
sukelluskohteiksi Thaimaassa. Muita sukelluskohteita ovat Koh Haa ja
Koh Bida(t) Koh Phi Phi:llä. Löysin lopulta oman suosikkini
yritysten joukosta, yhden pienimmistä, Go Diven. Hinta oli
huokein ja ilmapiiri kotoinen ja paikka oli rehellisen oloinen.
Lantalla
on myös paljon muuta tekemistä sukeltamisen lisäksi.
Voi varata snorklausretken Koh Rokille tai neljän saaren
retkelle, kajakkiretken mangrovemetsiin, vierailla vesiputouksella
saaren eteläpäässä, shoppailla ja tietysti
nauttia kirkkaista, turkoosista merivesistä ja valkoisista
(autioistakin) hiekkarannoista. Lantalla pääsee myös
”ratsastamaan” norsuillla, minkä suosittelen jokaista
jättämään väliin. Norsun päälle
kiinnitettävä istuin itse asiassa hiljalleen hajottaa
norsujen selkärangat. Kuvittele joku istumassa oman selkärankasi
päällä monta tuntia päivässä...! Itse
otin osaa Koh Rokin snorklausreissulle (600 THB), kajakkiretkelle
(1000 THB) sekä kuntoilukortin paikalliselle punttikselle.
Viikko punttiksella maksaa 800 THB. Toki esim. kuukausihinta on
halvempi.
Saladan
on Lantan ”keskus”. Sieltä löytyy kaikki turistijutut:
marketit, pannukakut, hieronnat ja kalleimmat ravintolat. Ja
supermarket, msitä saa jopa salmiakkia! Olihan sitä sitten
pakko ostaa, vaikka kallista oli. :) Siitä yllätyin jo heti
ensimmäisenä päivänä, kuinka täynnä
saari oli ruotsalaisia ja saksalaisia. Tarkoitan, että heitä
on TODELLA paljon. Lantalla on uimakoulu ruotsiksi ja jopa
kouluopetusta on mahdollista saada yksityisenä opetuksena
ruotsiksi, englanniksi ja saksaksi. Sen huomaa jo suuresta määrästä
perheitä, joita Lantalle matkustaa. Paljon pieniä lapsia.
Aivan LIIKAA mun makuun. Yöelämä on myös tämän
vuoksi hyvin rauhallista, joten eipä haitanut. Sain ainakin
kunnon yöunet joka yö.Toki Lantalla erilaisia pippaloita
järjestetään joka päivä, enempi
hippihengessä pilvenpolttoineen, mutta rantabaarit tekevät
sen vuoronperään eli rannoilla voi olla pelkässä
hiljaisuudessakin, jos haluaa. Aika harvinaista turistisoituneella
alueella.
Yleisesti
ottaen Lantalla on chilli meno ja ilmapiiri, jossa jokaiselle löytyy
jotakin reppureissaajasta viiden tähden hotellissa yöpyjille.
Ja rantaa riittää ihan jokaiselle. Varjopuolena
todettakoon, että niin kuin muuallakin Thaimaassa, vaaroina on
turvaton liikenne ja pilven polttaminen. Ei ole ollut päivää,
etteikö nenään olisi tunkenut se imelä haju. On
kamalan surullista huomata, kuinka normaalina huumeiden käyttöä
pidetään niin turistien kuin paikallistenkin keskuudessa.
Kolarit liikenteessä puolestaan tapahtuvat lava-auton ja
skootterien yhteentörmäyksinä. 99% skoottereiss aon
peilit, mutta paikalliset ovat hyvin HUONOJA katsomaan niihin tai
edes vilkaisemaan taakse, onko joku tulossa vai ei.
Toisen
päivän aamuna sitten keräsin kimpsuni ja kampsuni ja
muutin Metallic Hostelliin (jätin rinkan parkkiin). Suuntasin
päiväksi sukeltamaan, pääsin Koh Haalle. Koh Haan
sukellussaitti sijaitsee Lantalta etelään noin tunnin –
kahden tunnin venematkan päässä riippuen potskin
nopeudesta ja sääolosuhteista. Mun kouluttaja oli nimeltään
Dana, aiavan ihana persoona! Dana löysi mulle sukelluksilla
paljon sellaista, mitä en olut ennen vielä nähnyt
veden alla. Oli ihan mahtavuutta päästä taas
sukeltamaan. Harmi vain, että vedestä pitää joka
kerta tulla ylös jossain vaiheessa. :(
Son,
joka on Metallic Hostellin ”pomo” on varsinainen kävelevä
infopiste! Kysyi mitä vain, aina löytyi vastaus! Hän
on myös hyvin avulias ja varmistaa aina henkilökohtaisesti,
että kaikki on hyvin jokaisella asukkaalla. En tiedä, miten
Son sen tekee, mutta hänellä on maailman paras nimimuisti!
Son puhuttelee aina nimellä ja on oikeasti kiinnostunut
asiakkaistaan ja heidän kuulumisistaan. Hostelli/Hotelli
itsessään on hyvin siisi vessan ja suihkun kaakeilen
tiivistevälejä myöten. Yläkerrasta löytyy
keittiötarvikkeita ja rooftop (WUUPWUUP!), missä usein
kaikki hengaavat jakaen päivän kokemuksia ja pelaavat bier
bongia, jos tiedossa on ilta ulkona. Sänkyjen kehikot on tehty
puusta, mikä tarkoittaa sitä, että ne eivät
nitise eikä natise, kun joku kääntyy sängyssään
tai liikkuu muuten siinä. Sängyssä on kuitenkin
parasta ihka oikea TÄKKIPEITTO ja äärimmäisen
mukava tyynyt, jotka lämmittävät ilmastoinnin
huristessa ja viilentäessä huonetta yön aikana.
Dormihuoneet ovat kuitenkin suhteellisen pieniä. Kahdeksan
ihmistä ja kahdeksan ihmisen rinkat yhdeksän neliön
huoneessa tekee hiukka tiukkaa. Tosin vain iltaisin/
nukkumaanmenoaikaan, kun jokainen kaivelee suihkukamojaan samaan
aikaan. Ja yönsä saa todellakin nukkua rauhassa! <3
MUTTA, tottkai yksi kuorsaaja mahtuu aina samaan huoneeseen mun
kanssa. Sain neljä yötä nukkua ilman sitä
pöhinää.
Myös
kolmantena päivänä mun piti mennä
sukeltamaan ja neljäntenä päivänä ottaa osaa snorklausreissulle.
Ensimmäinen yö ilmastoinnin kanssa, niin kroppa päättikin
toisin. Tulin kipeäksi. Jouduin siirtämään
sukelluksia ja snorklausreissua eteenpäin. Harmitti pikkasen!
Nukuin paljon noina kahtena päivänä, kävin
rannalla ihastelemassa auringonlaskua ja tottakai söin, mitä
vain sain kurkusta alas. Lääkärin antamia
antibiootteja en kuitenkaan ottanut. Thaimaassa kun tunnutaan
määrävän antibiootteja vaivaan kuin vaivaan. Muhun
iski ihan järjetön koirakuume Koh Taolla, joten sillekin
piti tehdä jotain. Kävin paikallisessa Animal Wellcare-
keskuksessa ulkoiluttamassa koiria ja rapsuttelemassa kissanpentuja.
Kaikki eläimet ovat adoptoitavissa siellä; yksi koira lähti
Suomeen, toinen Saksaan ja kolmas paikalliselle. Paikalliset tosin
suosivat kissoja ja adoptaivatkin niitä todella paljon. Olisin
hyvin voinut adoptoida sieltä koitan tai kaksi, jos olisi ollut
tarjota niille pysyvä koti niiden loppuelämiksi. Keskus
etsii myös ns. Vapaaehtoisia eläintenkuljettajia, jotka
lentävät Thaimaasta maahan X. Suurin osa eläimistä
on ollut lain vaatimat kolme kuukautta karanteenissa,joten sieltä
saa eläimen mukaansa, vaikka saman tien. Vapaaehtoiselle eläimen
kuljetus tulevaan kotimaahan ei maksa mitään, keskus hoitaa
siitä aiheutuvat kulut. Vapaaehtoiset siis toimivat välikätenä
keskuksen ja uuden omistajan välillä. Keskus pyörii
pääasiassa lahjoitusten voimin, joita se saa yksittäisiltä
ihmisiltä, enimmäkseen kuitenkin turisteilta. Toinen
rahalähde löytyy Lantalta, Time for Lime Cooking School,
joka nimensä mukaisesti järjestää
ruoanvalmistuskursseja thaimaalaisen ruuan ystäville. Kursseista
saaduilla varoilla ylläpidetään Lantan eläinkeskusta
ja hoidetaan eläimiä. Toki homma ei pyörisi myöskään
ilman vapaaehtoisia. Eläinlääkärit ja
-opiskelijat pitävät huolen eläinten lääkityksistä
ja sairaanhoidosta. Muut vapaaehtoiset ylläpitävät
puolestaan eläinten elinoloja: ulkoilualuieita, koppeja,
ruokintaa ja sosiaalisia suhteita. Jos ja kun eksyt Lantalle, käy
vaikka ulkoiluttamassa koiraa. Helppo tapa auttaa. Koirat ovat hyvin
ihmisystävällisiä eikä ennaltamäärätty
lenkkireitti ole kovin pitkä. Useimmat koirat voivat tehdä
vain pieniä lenkkejä kerrallaan niiden vaivojen vuoksi.
Pienikin apu on SUURI apu keskukselle.
Tervehdyttyäni
ja levättyäni pääsin vihdoinkin taas sukeltamaan,
nyt Hin Muangiin ja Hin Daengiin! Päiväreissuna se
sukelluspäivä oli todella pitkä, mutta myös sen
arvoinen. Vene meni 3,5h suuntaansa. Mää vähän
torkahdin aamupalan jälkeen. Nukuin melkein kolme tuntia, vaikka
kisaväsymystä ei vielä pitänyt tässä
vaiheessa olla. Syytän sitä parasta aamupalaa, mitä
olen ikinä sukelluspotskeilla saanut: Ruskeaa leipää
(ei kuitenkaan ruista tehtyä), meetvurstia, kunnon juustoa,
vihanneksia, tonnikalaa, mysliä ja jukurttia. Sekä raakoja,
tuoreita porkkananviipaleita. Naminami! <3 Taisin itseasiassa
rouskuttaa niistä ainakin puolet. Upsii. Noinkin pieni asia
onhyvää, kun on tottunut, että jokainen ruoka, mitä
syö, on paistettu tai keitetty. Mun kouluttaja tuli onneksi mut
nätisti herättämään aamu-uniltani, muuten
olisin varmasti tippunut laidan yli. Spessua tässä
sukelluspäivässä oli se, että sain sukeltaa
kouluttajan kanssa molemmat sukellukset kaksistaan. Näkyvyys oli
noin 25 metriä. Välillä sain sukeltaessani muistuttaa
itseäni hengittämään, sillä niin upeaa se
oli, vaikkei nähtykään mitään isoja juttuja,
kuten mantoja tai valashaita. Olin lopulta takaisin hostellilla
illalla puoli seitsemältä. Pitkä päivä, 13h
siinä meni, että pääsi takaisin ”omaan”
sänkyyn ja nukkumaan. Vaikka nukuin veneellä, kyllä
merellä olo veti kaiket mehut musta. En loppuillasta muista
oikeastaan mitään, niin väsynyt olin. Uni maittoi siis
paremmin kuin hyvin tuona yönä!
Nukuin
pitkään seuraavana aamuna, kun oli mahdollisuus. Lähdin
huonekaverin kanssa kruisailemaan mopoilla ympäri saarta.
Englantilaisella Garethilla ei ollut edellinen moporeissu mennyt ihan
putkeen hostellin poikien kanssa: Yksi hyvin säikähtänyt
kuljettaja ja skopoa syvissä vesiränneissä. Kaikki
kuulema selvisi kuitenkin vammoitta. Gareth muuten matkusti pelkällä
selkärepulla, ei rinkalla niin kuin muut reppureissaajat. Ihan
uskomatonta! Takaisin tien päälle...Lanta on täynnä
jostain 80-luvulta olevia toimivia bensa-automaatteja. Hieman ikää
siis on jo kertynyt näille kavereille. Bensaa toki myydään
lasipulloissakin Thaimaan tapaan. Kruisailtiin aina etelään
asti, melkein kansallispuistolle. Löydettiin iso hiljainen
hiekkaranta, jossa oli meidän lisäksi neljä
kovaäänistä italialaista sekä vain muutama muu
hassu ihminen. Hiekka oli tässä vaiheessa päivää
jo täysin tulikuumaa ja poltin jalkapohjat flipareiden käytöstä
huolimatta. Takareidetkin poltin hienosti. Muuten säästyin
auringolta. Iltapäivänokoset on reissatessa aina hyvä
ajatus, joten painoin silmäni hetkeksi kiinni skopoilun jälkeen.
Kävin illalla syömässä lassea läheisessä
ravintolassa enkä olisi ikinä uskonut sanovani, että
lassessa voi olla liikaa juustoa. Kyllä voi. Oli Garethin vika
ilta Lantalla, joten lähdin vielä illalla seuraksi
kruisailemaan ympäri saarta. Joskus on kiva tehdä ja jakaa
asioita reissussa toisten ihmisten kanssa, vaikkei enää
ikinä tapaisikaan. Skopoilla kruisailu on yllättävän
hauskaa, sanoo ihminen, joka ei ale ajanut autolla kahdeksaan
vuoteen! Hyvin sitä voi totutella taas liikenteeseen ja
ajamiseen vasemmanpuoleisessa liikenteessä. Ja Thaimaassa. :D
Sukeltaminen
vaihtui snorklaamiseen. Mulle lähti kaveriksi toinen
suomalainen, Jesse. Jesse oli itse asiassa Koh Tao Diversin
asiakkaana ja nyt asustettiin samassa dormihuoneessa Lantalla! Pieni
maailma. :) Oltiin hyvässä ajoin odottamassa pick up:ia,
joka tietysti ilmesteyi vasta lähempänä yhdeksää.
Thaimaassa kun eletään noin aikoja ja me suomalaisina
oltiin täsmällisiä. Meidät kyyditettiin
lava-autolla parin kilsan päähän. Oltiin viimesiä
ja muut asiakkaat istu jo nätisti veneessä meitä
odottamassa. Pikaveneellä kesti 40 minuuttia mennä Koh
Rokille. Ensimmäinen snorklauspaikka oli täynnä
”nemoja” ja perhoskaloja. Oli musta vähän tylsä
paikka, mutta sopii vallan mainiosti niille, jotka tykkäävät
enempi snorklaamisesta kuin sukeltamisesta. Mulle siellä ei
ollut mitään uutta, mutta sainpahan metsästää
täydellistä kuvaa nemoista ja dyykkailla. Pirun uteliaita
kaloja ne vaan tahtoo olla. Tulee melkein maskin linsseihin kiinni.
Haha! Tunti polskittiin siellä ja sit rantaan lounaalle. En
tiedä miksi, mutta joka paikassa lounaaksi tarjotaan
ylikypsytettyjä vihanneksia, massaman currya ja kanankoipia.
Paikka oli syödä, vaikka noi kaikki tulikin jo korvista
asti ulos. Kamera meillä räpsy ennen ruokaa ja ruuan
jälkeen ihan kiitettävään tahtiin. Molempien oli
pakko saada pakolliset valkoinenhiekkarantaturkoosimeri-kuvat
itsestään. Ehdittiin me roikkua riippumatossa ja käydä
pulikoimassa. En sitten siinä samassa ”tajunnut”, että
se aurinko polttaa tuhat kertaa nopeammin veden pinnassa. Punaiset
takareidet vol.2 Teki vähän kipeää istua edes
alas. Auts. Toinen snorklauspaikka oli toisaalla, niin pääsi
dippaamaan neljään metriin ja otettua oikeasti hyviä
kuvia. Oli kiva päivä. Suihku ja nokoset tekivät taas
terää päiväretken jälkeen! Lähdettiin
Laycen, Jessen ja yhden lontoolaisen kanssa safkaa illallista
kreikkalaiseen raflaan. Jäätävän kokoiset
annokset verrattuna hintaan! Olin vähän tylsä ja otin
tsatsikia ja kreikkalaista salaattia. Aurinko laski ja näillä
kolmella oli viimeinen ilta edessä. Flipflopit kantoon ja
seuraavaan paikkaan. Saatiin lopulta aikaiseksi rantabaarihyppely.
Pojat jatkoivat illanviettoa rooftopilla bierbongin merkeissä ja
me tytöt höpöteltiin tyttöjen juttuja. Saatiin
idea naku-uinnista! Pyyhe kainaloon ja juoksu mereen! Kyllä
virkisti! Naurettiin aivan kamalasti! Ihana ilta! <3 Olin tähän
mennessä jaksanut dormihuoneen 5-7 miehen kanssa, joten oli
ihanaa ollut saafa toinen nainen asustamaan samaan huoneeseen.
Sukeltamaan!
Sukeltamaan! Koh Bidalle, Phi Phille suunta! Muut kävi ensin
sukeltamassa hylyn, mä vedin tunnin pikaunet tyhjällä
kannella. En vaan tajua, mikä niissä hylyissä
viehättää. Toiselle sukelluskohteelle saavuttaessa
huomattiin, että nyt on jotain isoa vedessä. Siitäkö
kaikki riemastui. Onneksi kaikilla oli suurin piirtein
sukelluskamppeet niskassa, niin pystyttiin siltä seisomalta
hyppäämään veteen. Valashaihan se siellä! <3
Laskeuduin siinä tohinassa liian nopeasti alas innostuksestani,
että unohdin tasata korvien paineita. En mä kipua tuntenut
vasta kuin illalla sukelluksien jälkeen. Oli kyllä ihan
mahtuvuutta ja huikeeta nähdä valashai, vaikka pieni
poikanen se vasta olikin (3-4 metriä). En tiedä, kuinka
paljon mä siellä veden alla oikein hykersin ja ”pompin”
(jos sitä voi sukeltaessa tehdä), kun kerta paineiden
tasaaminen jäi tekemättä. Ei muuta kuin korvatippoja
korvaan ja puhaltelemaan niitä auki. Meni onneks vaan hetki, kun
korvat avautu ja kipu lakkas.
Viimeiseksi
päiväksi olin varannut kajakilla melontaa sisältävän
puolipäiväretken. Meitä oli lopulta yhdessä
longtail-veneessä vain minä ja yksi pariskunta Englannista,
kun ajelehdittiin läpi mangrove-metsän. Sain meloa upeissa
maisemissa Koh Talabengin saarten ympäristössä.
Takaisintullessa meille tarjottiin lounas. Siinä helteessä
en olisi jaksanut enempää retkeilläkään.
Metsästin loppupäivän itselleni tablettia. Ärsytti
juosta nettipaikoissa ja varata siihen erikseen aikaan. Jopa Lanta
lla tabletin löytäminen tuntui mahdottomalta tehtävältä. Vain kahdesta paikasta löytyi halpoja tabletteja. Toisessa AIS:n paikassa (paikallinen Sonera, Elisa, DNA ym.) nainen oli sitä mieltä, että olin tehnyt jo ostopäätöksen, kun halusin testata saanko gopron liitettyä siihen ja kuvat auki. Jäi sitten ostamatta. Nainen oli muutenkin todella töykeä ja yhteistyökyvytön. Suosittelen pysymään kaukana kyseisestä liikkeestä. Sain tabletin lopulta ostettua toisesta paikasta. Innostuin vielä illalla ostamaan itselleni sukellusbuutsit, kun edelliset tosiaan unohtuivat Koh Taolle sekä Scubapron rashin, jota Dive Supplyissa Koh Taolla väittivät ettei ole olemassakaan...! Jepjep. Muuten vaan kyseinen rashi 2015 kuvaluettelossa. Vietin lopulta 11 yötä Lantalla kolmen sijaan.