Uusi vuosi ja uudet kujeet(ko)?

Uusi vuosi meni mulla pitkälti töissä. Niin kuin Joulukin. Täällä ”vapaata” saa, kun on thaimaalaisten oman kalenterin mukaan jokin pyhäpäivä. En ollut yhtään jeejeekivakivafunfun uv-tuulella, joten kävin vain katsomassa raketit ja lyhtyjen lähettämiset merelle ennen kuin tulin kämpille nukkumaan. Täällä raketteja ammutaan milloin mistäkin syystä, mutta Uutena Vuotena vain hyvin lähellä puolta yötä. Toinen hetki rakettien ampumiselle on silloin, kun vene on lähdössä merelle. Kapteeni paukauttaa muutaman raketin toivoakseen jumalilta turvallista matkaa ja siunausta matkalle. Jos ja kun olette Thaimaassa ja tekee mieli lähettää perinteinen paperilyhty taivaalle, MIETTIKÄÄ UUDESTAAN: Ensinnäkään lyhty ei ole paperia, se on tehty muovista. Toisekseen lyhdyssä on rautakehikko, joka sitten lopulta päätyy mereen (muovin lisäksi!) ja tappaa näin esimerkiksi kilpikonnia niiden jäädessä jumiin rautakehikoihin.

Uudesta Vuodesta selvisin hyvin nukkumalla suoraan putkeen 16h tuntia. Pientä univelkaa...? 1.1 toimisto pidettiin kiinni ja koko Tao oli muutenkin sinä päivänä hiljainen. Eipä haitannut yhtään. Kävin välillä vain syömässä alakerrassa ja jatkoin uniani seuraavaan aamuun asti. Töissä on ollut välillä hiljaisempaa ja välillä sitäkin enemmän vilskettä. Jopa niin paljon, että meidän on pitänyt vuokrata tankkeja ja muita sukellusvälineitä muualta, kun omat ovat loppuneet kesken! Onneksi kesken päivää ehtii myös välillä hengähtää, kun käy syömässä muualla eikä tilaa toimistolle ruokaa niin kuin yleensä. Olen hiljalleen myös uskaltanut löysätä otettani töissä niin, ettei koko ajan tarvitse olla tekemässä jotain. Joskus voi vain levyttää terassilla ja höpöttää hetken muiden kanssa, sitten jaksaa taas spurtata loppupäivän helposti kiireen keskellä.

Päätin myös vuoden vaihtumisen myötä löytää itselleni uusia ruokapaikkoja täältä saarelta. Kyllästyin ”samoihin vanhoihin”. Menuut, kun osaan aika lailla ulkoa ja ne on tullut myös muutaman kerran jo koluttua lävitse. Tässä muutama suosikki ruokapaikka lisää suosituksineen ja hintatietoineen:

- Portobello (Sairee Village): Hyvät pastat, pitsat ja salaatit. Annoksien koossa ei sniiduilla. Paikalliset tarjoilijat ystävällisiä, länkkärit nenä nyrpällään. €€

- Paprika (Mae Haad): Ihanat alkupalabruchetat sekä hyvää thairuokaa, länkkäriruoka kannattaa jättää täällä väliin. Perinteistä thaimaalaista asiakaspalvelua. € - €€

- Bang Burgers (lähellä päätien isoa 7/11): Jos tekee mieli oikeata kotitekoista pihviä ja hampurilaista on tämä siihen oikea paikka. Burgeriaan saa odottaa yllättävän pitkän ajan. €

- The Hacienda (löytyy Amusement Parkista Mae Haadista Chalokiin päin): Grillattu, mehevä ja iso kananrintafilee perunamuussilla ja rouskuvilla keitetyillä kasviksilla saa veden kielelle joka kerta, kun edes ajattelen annosta. Pitsat ovat pannupitsan tyylisiä tässä paikassa. Jälkiruokapuolelta voin suositella porkkanakakkua ja brownieta. Asiakaspalvelu on ystävällistä silloin, kun joku sattuu vain olemaan tiskin takana. Välillä saa metsästää paikallisia työntekijöitä ottamaan tilauksia vastaan. :D € - €€

- Taste of Home (Roctopus- sukellusshoppia vastapäätä Saireella): Kun on oikein paha koti-ikävä ruoan suhteen, tilaan täältä perunamuusin ja ruotsalaiset lihapullat. Miksi nekin pitää olla ruotsalaiset?! Iso annos, tuoreet raaka-aineet ja ystävällinen asiakaspalvelu! €€
- Looking throw the Glass (Saireella, Asia Diversilta vähän matkaa): Saaren parhaat ja suussasulavat kakkupalat ja paisteijat. Oma suosikkini on mokkapala. 

Shoppaillut en ole juuri yhtään täällä jo ihan ajan puutteenkin vuoksi. Silloin kun shoppaan, shoppaan pikana. Shoppasin esimerkiksi kaksi uutta toppia ja kolme kangaskassia viiteen minuuttiin sillä välin, kun odotin ruokani valmistumista tien toisella puolella. Helppoa ja nopeaa. :D Ostoslistaa löytyy kyllä sitten tuonne sukellusvälinepuolelle ja se on pitkä lista se. Ehkä päädyn lopulta ostamaan vain toisen maskin. Täältä kun maskinkin saa valita yli 300 erilaisesta! Huh. Pelkkä ajatuskin shoppaamisesta kauhistuttaa. Onneksi sitä ei tarvitse tehdä, jos ei halua.

Välipäivät vol 2

Vaikka päivät olivat työntäyteisiä, tuli sitä kiinnitettyä huomionsa mitä erilaisempiin asioihin, hyvässä ja pahassa. Mikään ei enää yllätä. Tarkoitan tällä sellaisia asioita, joita ei pidetä meidän ”normaali” käsitteen alla. Kiinnitin näihin asioihin tarkoituksella huomiota välipäivinä, jotta osaan niistä kirjoittaa. Monesta kun on tullut niin arkipäiväistä, ettei niitä sen kummemmin huomioi.

Jos missä, niin kuin muissakin Aasian maissa Kiinasta Indonesiaan ja Intiaan asti, täällä kuljetetaan mitä ihmeellisimpiä asiota mopon kyydissä. Koh Taolla näkee useinmiten koko perheen kulkevan saman mopon kyydissä; neljä ihmistä kun mahtuu ihan hyvin istumaan penkille ja koira vielä etukoriin. Koirat ovatkin myös hyvin tuttu näky mopoillessa. Koirat kulkevat helposti korissa tai jalkojen välissä riippuen mopon mallista. Toimistollekin koirat saapuvat joko jolkotellen omasta kodistaan tai mopon kyydissä korvat lepattaen. Täällä ajalee mopoilla myös kaikki, jotka vain yltävät polkimiin. Ei ole mikään ihmeellisyys kohdata 12-vuotiaita poikia ajalemassa pitkin ja poikin. Pahimpia ovat kuitenkin turistit: se wuhuu-huutojen määrä naisten suusta, mutkitteleva ajotapa, vilkkujen päällejättäminen, pikajarrutukset ja känniajamiset. Hohhoijaa...!

Koh Taolla on myös omat versionsa Phuketin laajasta kopiontikaupasta. Ensinnäkin Tao on Havainnais- flipflop kopioden luvattu paikka. Aitoja ei tältä saarelta löydä, olen yrittänyt etsiä. Aidot Havainnakset tunnistaa jo painosta ja leikkausjäljistä. Feikit ovat tiivistä vaahtomuovia eikä sen vuoksi paina myöskään mitään. Toinen, jota täällä on jo pitkään kopioitu, on Koh Tao Diversin kilppari-logo ja sillä varustetut t-paidat/ topit. Niitä löytyy jopa Bangkokista saakka! The one and only real one- paidat löytyy vain ja ainoastaan KTD:n shopista. Samaan hintaan, jollei jopa halvemmalla kuin feikit.

Turistien vaatetus – tai niiden puuttuminen. MIEHET: lämmin ilma ei tarkoita sitä, että missä vain ja milloin vain voi kävellä ilman paitaa, oli alla tynnyri tai bodarin vartalo. EHDOTTOMIA NOUNOU-paikkoja ovat mm. ravintolat (myös ne pienet paikalliset kojut), kaupat (ihan minkälaiset vain) sekä kuntosali/ punttis (Pullistelkaa niitä lihaksia sitten vaikka siellä poikien saunaillassa, mutta mua ei kiinnosta katsoa teidän hikoiluja/ korjata hikipisaroita juoksumatolta, kun yritän itse treenata.). NAISET: bikinit alla ei tarkoita sitä, että voi vetää pitsihelyhelyn päälle ja tulla sitten ravintolaan syömään tai kulkea ilman paitaa rannan ulkopuolella. Sitä katsotaan vielä enemmän kieroon kuin miesten paidattomuutta. RANNALLA bikineissä kulkeminen/ miesten kulkeminen ilman paitaa on OK, ei missään muualla! ENNEN KAIKKEA paidattomuus on HYVIN EPÄKUNNIOITTAVAA Thaimaassa ja kertoo myös HYVIN PALJON TURISTEISTA (huonolla tavalla)...!!! Tuskin kukaan kulkee kotimaassakaan yläosattomissa / ei peittävissä vaatteissa rannan ulkopuolella...?!

Kun sitten pääsee ravintolaan syömään, ei täällä ole tarjoilun suhteen mitään logiikkaa. Ensiksi, vaikka sanoisit tilauksesi kolmelle eri tarjoilijalle, jotka jokainen kirjoittavat tilauksen ylös edellisen unohtaessa, et silti saa sitä, mitä olet tilannut. Useimmiten kyllä toimii, muttei aina. Ei kannata pahastua. :D Siitä voi aina sanoa ja saat oikean ruoka-annoksesi aikanaan. Useinmiten sanon asiasta, mutta samaan hengenvetoon kerron asian olevan ihan ookoo, koska ruoka menee siltä seisomalta yleensä roskiin (koirien suuhun), jos on kiire. Yleensä en myöskään yksinkertaisesti ehdi/ jaksa odottaa oikeaa ruoka-annosta. Toiseksi, on aivan normaalia, että tarjoiluasi hoitaa useampi tarjoilija. Kuusi taitaa olla oma henkilökohtainen ennätys yhden ruokalajin sisältäneen tilauksen aikana. Yksi tuo juoman, toinen aterimet ym. Kolmanneksi, älä ihmettele, jos ruuan tulo kestää tyhjässä ravintolassa. Olen itse helposti odottanut puoli tuntia ilman, että kukaan edes tuo aterimia eteeni. Täydessä ravintolassa puolestaan ruoka tulee melkein uunista lentäen suoraan pöytään parissa minuutissa. Joskus jo pelkkä tilauksen tekeminenkin voi olla tuskien takana, joten oma kärsivällisyys on aina välillä koetuksella. Myös niissä tutuissa paikoissa.

Täällä riittää myös pieneläinelämää moninkertaisesti enemmän kuin Suomessa. Suomessa riesana taitavat olla pääasiassa ampparit, kärpäset ja hyttyset lämpimään vuodenaikaan. Täällä olevista en viitsi edes kirjoittaa listaa, se on yksinkertaisesti liian pitkä. Muutaman kuitenkin mainitakseni: Hyttyset ovat ongelma kaikkialla, missä on vähänkään kosteutta ja paikoillaan olevaa vettä lähellä (kaikki sukelluskeskukset siis lähinnä). Hyttyset tosin rakastavat tehdä paukamia ihmisille eniten auringon nousun aikaan (klo 6-7 ja 17-18), vaikka mun luo ne tuntuvat löytävän erityisen hyvin kellonajasta riippumatta. Kärpäsiä en ole nähnyt. Paikalliset ampiaiset ovat kooltaan sudenkorennon kokoisia, mutta oikeastaan aika harmittomia, kun ne jättää rauhaan. Niitä näkee hyvin vähän muutenkin, jollei satu osumaan niihin vahingossa skopolla ajaessa. Sattuu muuten ihan pirusti, kun sellainen tulee päin naamaa 40 km:n tuntivauhdissa! Tarkkaa nimeä en näille ökkömönkiäisille tiedä. Suurin ongelma saarella on kuitenkin erilaiset muurahaiset. Ne kun tykkäävät esimerkiksi pesiytyä tietokoneiden sisään ja hajottavat ne sitä kautta. Tykkäävät kovasti myös likapyykistä ja syövät matkansa niiden luokse vaikka paksun muovikassin läpi.

Kylmäksi säätä sanotaan täällä, kun mittari tippuu +20C:een tai veden lämpötila alle +27 C. Tähänkin ilmastoon tottuu ja sen vuoksi ei ole ihmeellistä myöskään nähdä ihmisten kulkevan pipot päässä ja kaulaliinat kaulassa aamuisin ja iltaisin. Erityisesti sukeltajien. Vesi on kylmää, kun siinä käy lotraamassa joka päivä. Keho ei ehdi palautua kunnolla luonnolliseen lämpötilaansa sisuksia myöten, joten vesi tuntuu todella viileältä. Ei sitä tarvitse kyllä edes sukeltaa tunteakseen ilman viileyden. Kyllä mä saan täällä pitkissä housuissa, svetarissa ja kaulaliinassa kulkea illalla, jos haluan, etten palele. Piposta olen haaveillut. Ensi kerralla se ainakin lähtee ensimmäiseksi rinkkaan mukaan! Niin ja ilmastointi on ihan turha.

99% ”paikallisista” on töitä, joilla tulevat toimeen. Jopa niin hyvin, että saavat hieman ylimääräistä säästöön. Se ei todellakaan ole itsestäänselvää. Yksi perhe on kuitenkin ahdingolla, vaikka tekevätkin työtä. He tekevät pitkiä päiviä keräten muovipulloja ja metallitölkkejä ympäri saarta, jotka ilman heitä joutuisivat mereen ja kaatopaikalle. Perheen ansiosta ainakin pienempi osa siitä valtavasta pullomäärästä päätyy ympäristöön. Tämä perhe asuu kaatopaikan vieressä (käytännössä kaatopaikalla) pienessä hökkelissä, jos sitä voi edes siksi kutsua. Rahat, jotka he saavat työstään, menevät suoraan ruokaan. Muuhun raha ei riitä, ei edes alkeelliseen asumukseen suihkusta ja wc:stä puhumattakaan! Perheellä ei siis tietenkään ole myöskään varaa vaatteiden pesuun, joten he käyttävät likaisia vaatteita vuoronperään. Pulloista/ tölkeistä maksetaan vain 25 THB kilolta eli noin 60 senttiä. Se ei ole paljon. Laskeppa, kuinka paljon täällä saa pulloja keräillä, että edes kilo täyttyy! Perheen tyttö kärsii myös jonkinlaisesta sairaudesta, minkä vuoksi hänen on vaikea ymmärtää thai-kieltä tai puhua edes sitä. Tyttö istuu usein Mae Haadin 7/11 edessä vahtimassa perheen ”saalista”.

Useampi paikallinen on heitä kuulema yrittänyt auttaa, mutta kukaan ei tunnu tietävän perheen oikeaa tilannetta; Osa sanoo heidän olevan rahanpesun uhreja, osa sanoo heidän tienaavan enemmän kuin keskiverto thaimaalainen (mitä en millään jaksa uskoa) ja osa sanoo heidän olevan aidosti siinä tilanteessa, missä nyt ovat. Olen tytölle ostanut muutaman kerran 7/11:stä ruokaa sekä antanut hänelle omia vaatteitani, joita en enää pidä. Tyttö tuntuu olevan näistä aidosti kiitollinen, joten luulen konkreettisten asioiden olevan heille se paras apu. Typerintä tässä tilanteessa tuntuu vain olevan jälleen kerran se, että länkkärit (jotka asuvat vakituisesti saarella) kyllä peukuttuvat facebookissa kyselyäni perheen tilanteesta ja ehdottavat, miten perhettä voisi auttaa, mutta oikeasti kukaan ei ole valmis tekemään asian hyväksi mitään tai avustamaan rahallisesti, jotta tyttö saataisiin esimerkiksi lääkäriin ja tutkittavaksi. Se pistää vihaksi. Yritän tehdä täällä kuitenkin parhaani perheen hyväksi ja selvittää asioita töiden puitteissa, minkä pystyn. Harmikseni tunnun vain olevan aika lailla yksin asian kanssa. Missä on se kuuluisa ihmisten solidaarisuus ja avunhalu oikein on?!!

Välipäivät vol 1

Mulla se alkoi poliisiasemalla käymällä. Paikalliset poliisit olivat todella ystävällisiä ja avuliaita, kun kävin mopoasiaa heidän kanssaan juttelemassa. Sen sijaan iso kaljamahainen venäläinen (paikan pomo?) oli kyllä enemmän kuin naama rullalla ja töykeimpiä ihmisiä, joita olen ikinä tavannut. Pääasia, että sillä liksa juoksi. Skopo löytyi lopulta 200 metriä sen alkuperäisestä paikasta. Täällä skopoja kun voi vapaalla rullailla minne haluaa eikä kaikkia todellakaan saa rattilukkoon!

Loppu hyvin kaikki hyvin!

Työpäivän päätteeksi, kun olin vihdoin saanut skopon takaisin, niin eiköhän jotkut #1k!odndu#?! ääliöturistit pysäytä skoponsa äkillisesti keskelle pääautotietä niin, että mä vedän jarrut lukkoon 40 km:sta ja moni muu myös mun takana! Prkl. Vähän lähti luisumaan, mutta onneksi en kaatunut! Samanlaisia idiootteja saa väistellä päivästä toiseen. Tässä pari neuvoa, jotta vältyt suuremmalla todennäköisyydellä onnettomuuksilta paikallisessa liikenteessä:

1. Päätiellä ei voi kävellä kaksi tai USEAMPI ihminen vierekkäin. (Uskokaa pois, tämä ei todellakaan ole itsestäänselvää!)
2. Väistäkää OIKEALLE, jos skopo tööttää teidän takana ja VASEMMALLE, jos olen teidän silmien edessä. Thaimaassa ja myös Koh Taolla on edelleenkin VASEMMANpuoleinen liikenne...!
3. Mae Haadissa on UP-road (liikenne kulkee kohti päätietä) ja DOWN-road (liikenne kulkee kohti rantaa) syystä. Nämä tiet eivät ole kaksisuuntaisia. PIENI vinkki: Katsokaa mihin suuntaan autojen/ skopojen nokat osoittavat. Myös näillä teillä ei ole suotavaa kävellä koko kaveriporukan leveydeltä, koska kyseessä on edelleenkin pääasiallisesti ajotie.
4. Jos et osaa ajaa skopoa, ei se auta, että vuokraat vielä leveämmän mönkijän, jolla olet ainakin kaikkien tiellä TUKKIMASSA muiden kulkua.
5. Opetelkaa käyttämään sitä VILKKUA, jos on pakko madella 10 km/h ja pällistellä joka ikistä palmua ja rakennusta. Muistakaa myös laittaa se vilkku pois, kun ette sitä käytä!
6. Sinä KÄVELIJÄNÄ väistät, kun jokin ajoneuvo haluaa ohi. Ei toisin päin. Täällä pienempi/ hitaampi väistää AINA!

Ei kyllä kateeksi käy klinikoiden hoitajia ja lääkäreitä. Saavat päivästä ja yöstä toiseen katsoa reppureissaajia, jotka ovat kaatuneet skopoilla milloin mistäkin syystä, sekä paikkailla niitä ruhjeita ja haavoja. Isoin ongelma on täällä kuitenkin se, että skopoilla ajetaan alkoholivaikutuksen alaisena, välillä ns. pienessä maistissa ja välillä täysin päissään. Paikalliset ja täällä asuvat länkkärit pitävät sitä täysin normaalina vedoten, että välimatkat ovat niin lyhyet. Nämä ihmiset aiheuttavat sitten vaaratilanteita toisilleen ja niille, joilla ei ole mitään tekemistä koko humalan kanssa. Ikävä kyllä tällaisiakin tapahtumia olen joutunut täällä todistamaan. Ei siihen sitä matkaa paljon tarvitse, kun käy pahasti.

Välipäivät olivat mulla tekemistä täynnä! Tein mm. näyttösuunnitelmaa tutkintotilaisuutta varten töiden lomassa monta tuntia. Järjestelin ja organisoin myös siivouspäivää, jota varten juoksin hakemassa jätesäkkejä, hanskoja ym. muuta. Siivouspäivä oli onnistunut siivouksien puolesta, muu sitten ei muutamien epäselvyyksien takia. Saatiin 40 jätesäkillistä roskaa pois pelkästään rannalta että rantavedestä! Paljon rikkinäisiä lasipulloja, muovipulloja, rikkinäisiä muovipusseja...yksi onnekas löysi jopa rahaa snorklatessaan roskia vedestä! Siitä mä olin yllättynyt kuinka paljon meitä oli siivoamassa, yli 20! Yllätyin myös siitä, kuinka nopeasti jengi siirtyi siivoamisesta kaljatuopin ääreen nimiä tässä mainitsematta...se otti henkilökohtaisesti päähän todella paljon. Pääasia kuitenkin, että roskia saatiin kerättyä pois ja autettua merenalaista maailmaa sillä tavoin.

Lopputyöpäivästä mulla ei sitten meinannutkaan tulla mitään. Paijailin, silittelin ja kuuntelin, kun yksi aivan vallattoman suloinen koiranpentu tuhisi vuoronperään meidä jokaisen tytön/ naisen sylissä. Ei sitä karvapalleroa olisi raaskinut millään jättää. Pakko se vaan oli tunnin paijailun jälkeen. Toimistotöitäkin piti vielä tehdä päivän päätteeksi.

Olen tehnyt paljon myös ns. paperihommia työajan ulkopuolella. Sain vielä idean, että lähden Espanjaan matkatoimistoon viimeiselle työharjoittelulle ennen valmistumistani. Muutamaan paikkaan tuli väännettyä hakemus ja pohdittua vastauksia syihin, miksi lähteä työharjoitteluun ulkomaille. Eikö se nyt ole aika itsestäänselvää? Ainakin mun kohdalla vai mitä kamut? :D On yllätävän vaikeaa pukea ne tunteet ja halut sanoiksi, mutta MATKUSTAMINEN <3.

Olen täälläkin töissä ollessani oppinut aivan huimasti uusia asioita ja oppiminen jatkuu koko ajan. Sellaisia pieniä asioita, jotka ovat monelle itsestäänselvyyksiä eikä niitä tule sanottua ääneen. Asioita, jotka oppii vain katselemalla ja kuuntelemalla muita. Ihanaa tässä kaikessa on se, että aina välillä sitä pääsee sukeltamaan! Mulle uutena tuttavuutena tuli UV-valoyösukellus, josta olin vain aikaisemmin kuullut. Pääsin sen myös käytännössä kokemaan eräs ilta. Voin sanoa, että käy kyllä kunnon nosteenhallinnasta se sukellus! UV-valon kanssa kun pysytään aika lailla paikoillaan, jotta voidaan nähdä makroelämää pinnan alla. UV-valon kanssa sukeltaminen on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen juttu! Itse tulen jatkossa käymään kuitenkin tavallisilla yösukelluksilla siihen asti kunnes saan nosteenhallinnan mahdollisimman hyväksi. Sitä kun ei voi treenata liikaa! Ehkä sen jälkeen uskaltaudun myös kokeilemaan yösukellusta uv-lampun kanssa uudestaan.

”Leave only footprints or bubbles and take back only photos and memories” PLUS X-MAS

Täällä muovipullojen ja muovista tehdyn tavaran määrä on ihan järjetön! Täällä ei ole esimerkiksi mahdollisuutta täyttää omaa vesipulloaan missään vaan aina pitää ostaa uusi. Thaimaalaisilla tuntuu olevan muutenkin pakkomielle pakata kaikista pieninkin ostos pieneen muovipussiin, jolla ei sen yhden käyttökerran jälkeen tee mitään. Take away-bokseissa on sentään jonkun verran edistytty: osa on toki edelleen muovia, mutta yhä enemmän on biohajovia boksejakin. Vältä siis take away ruokaa ja nauti ruoka paikallasi muovijakkaralla istuen! Suuri syypää muovin suosioon on varmaankin sen helppokäyttöisyys (!) sekä sään vaihteluvuus (sadesuoja). Suurimpana syynä pidän kuitenkin yksinkertaisesti ihmisten tietämättömyyttä siitä, mitä seurauksia muovilla on, kun se pääsee luontoon. Saarella suurin osa “paikallisista” on burmalaisia, joista taisin aikaisemminkin jo mainita Out of site, out of mind- mentaliteetin muuttamisessa menee vielä jokunen tovi! Yhdestä asiasta tosin pitää antaa kiitosta: Tölkit ja muovipullot kierrätetään paikallisten toimesta kyllä todella tehokkaasti. Se osa, mikä niistä jää kierrättämättä, katson välinpitämättömien turistien syyksi. Varsinkin rantavesien osalta! Astiat on myös tehty täällä kovasta muovista, posliinilautaset löytyy vain hienommista ravintoloista. Ymmärrän kyllä syynkin: halpoja ostaa, helpompi pestä ja kestävät kolhuja pidemmän päälle.

Sukelluksen puolella taas jokaisella, jolla on vähintään OWD-luokitus, on täällä mahdollisuus
sivistää itseään ja tulla tietoisemmaksi tekemisistään ja niiden vaikutuksista merenalaiseen maailmaan esim. osallistumalla seuraaville PADI:n erikoiskursseile: Project Aware, Dive Against Debris, Shark Awareness. Itse osallistun ainakin yhdelle, jollen useammalle kurssille. Tähän samaan syssyyn mainitsen, että ottakaa niihin gopro-kameroihinne joku lenkkisysteemi, jolla pidätte siitä omasta kappaleestanne huolta. Koh Taon sukelluskohteet kun ovat goproiden luvattu hautausmaa. Omaansa sieltä ei välttämättä löydä, mutta muiden kyllä. Melkein joka päivä joku huutelee Koh Taon Community boardilla facebookissa kadonneesta kamerastaan. Samoin maskeja ja räpylöitä kadotetaan yllättävän paljon...?! :D

Olen reissussa ollessani ollut myös paljon kipeänä. Vatsatautia, kehkopöhnää, flunssanpoikasta, migreeniä. Ihmekkös tuo, kun on saari, jossa on liikkuu kaikki (sama porukka), vaikka kuinka pesisi käsiä ja käsidesiä käyttäisi! Putsaan jatkuvasti jopa kynnenalusia, mutta ei. Kuumekaan ei ole täällä mikään poikkeus. Thaikku-ruoka on kyllä älyttömän hyvää, mutta siitä puuttuu kaikki mahdolliset vitamiinit, hivenaineet ja kuidut, eikä se näin ollen helpota yhtään kehon vastustuskyvyn ylläpitämistä.

15.12 huomasi, että suomalaisten joukkoryntäys alkoi. Sain muutaman kerran hieraista paikallisessa sapuskapaikassa silmiäni, kun kuulin vain suomea thaimaan, englannin tai saksan sijasta. Sitten niitä asiakkaita tulikin ovista ja ikkunoista toimistoon sisään. Hyvä, että ehti sanoa kissa. Oli PIENI rysä päällä. Asiaa ei edesauttanut yhtään, että kouluttajat kärsivät vuoronperään korva- ja keuhkoputkentulehduksista. Joulun aikaan taisi meillä olla tasan yksi ja ainoa kouluttaja terveenä. Se kaikkein kokenein ja vanhin. Joulun lähestyminen itsessään ei paljoa näkynyt. Mitä nyt erilaisina joulupäähineinä, kuten poronsarvina, tonttuhattuina ja kaikkena siltä väliltä. Muovisia joulukuusia näkyi myös jokapuolella ja kaksi täytettävää (!) joulupukkia?!

Kaksi venettä jouluaatoksi täyttyivät hyvin nopeasti. Laskin itseni myös mukaan sille reissulle, olihan se erilainen tapa viettää jouluaattoa perinteisen sijaan. Olin sen verta ollut tukossa ja tulossa flunssaan, että jouduin passaamaan jouluaaton sukellukset. Voitte kuvitella, kuinka paljon ketutti! Pääsin siis yhdeksäksi tunniksi töihin sen sijaan. MUTTA niin oli moni muunkin joulun töissä. Sesonki kun pukkaa päälle, niin joulu on lomalaisille paljon isompi juttu, kun muille. Ehdin mä silti joulua viettää. Hemmottelin itseäni kahden tunnin hierontasessiolla: ensin öljyhieronta ja sitten thai-hieronta. Torkahdin hyvin monta kertaa tuona aikana. Olo oli euforininen. Kumpa joku olisi vain kantanut mut vielä omaan sänkyyn hierontapaikasta. JOUDUIN kävelemään 100 metriä. Kamalaa. :D

Suomalaiset viettävät joulua perinteisesti The Earth Housessa tai Maya-baarissa tai sekä että. The Earth Housessa Kerry (omistaja) järjestää joka joulu perinteisen jouluaterian laatikkoineen. Tai no niin perinteisen kuin täällä vaan voi. Lähdin hieronnan jälkeen käymään Earth Housessa. Hoilotin siellä muutamat joululaulut parin meidän asiakkaan kanssa sekä syvennyin myöhemmin keskustelemaan sukeltamisesta ja parisuhteista yhden meidän asiakkaan kanssa. Ihmiset suuntasivat myös hiljalleen Mayaan, jolleivat olleet siellä jo. Lähdin huvikseni siellä käymään, ei olisi tarvinnut. Kamala määrä ihmisiä täysin päissään, suomalaiset tietysti mukaan luettuna. Olin suuntaamassa kotiin muutaman hetken jälkeen ja valmiina skopon selkään (varmaan ainoana selvinpäin olevana ihmisenä koko saarella). Ihmetys oli aika suuri, kun skopo ei ollutkaan siinä mihin olin sen jättänyt. Leuka loksahti alas. Kuka ihme pöllii (vuokra)skopon saarella, jossa niitä on enemmän kuin ihmisiä?!