Viimeiset pari viikkoa ovat olleet hyvinkin
kiireisiä. Ei niinkään ehkä töiden puolesta, tilanne on tasaantunut ja
rauhoittunut, vaikka asiakkaita riittää. Ei ole enää samanlaista huirmurysää
kuin joulun ja uv:n aikaan. :D Olen enemminkin suunnannut katseeni jo tulevaan
kesään ja silmät ristissä ”metsästänyt” kesätöitä.
Työharjoitteluhakemuksia olen hakenut jo joulukuusta asti...! Stressiä on siis aiheuttanut
tämä ainainen työhakemusten täyttö. Voisiko tylsempää hommaa olla? Varsinkin,
kun niihin käyttää paljon aikaa ja näkee oikeasti vaivaa eikä ole mitään
varmuutta siitä, että lukeeko joku edes koko hakemuksen. Olen ehtinyt noin 30
hakemusta ehtinyt rustata erilaisiin hommiin: Linnanmäelle,
vuokrafirmayrityksiin, kahvila- ja ravintola-alan hommiin, erilaisiin kaupan
tehtäviin sekä toimistohommiin. Pieniin ja isompiin firmoihin.
Elämä on täällä yksinkertaisempaa kuin
länsimaissa enkä ole tulevaisuudesta millään tavalla poissulkenut ajatusta
ulkomailla asumisesta pidemmän aikaa. Ihmiset ovat onnellisia paljon vähemmästä
eivätkä juuri valita. En ole ainakaan kuullut. Olen ehtinyt jo monet kerrat miettimään,
mitä myyn tavaroistani Suomessa, joilla en tee mitään. Toki niistä saa hieman
rahaa, mutta enemminkin tavaran vähyys vapauttaa henkisesti. Olen itse hyvin
pärjänyt rinkan sisällöllä syyskuun alusta ja silti tuntuu, että tavaraa on
aivan liikaa. Toki olisihan se kiva, että tiettyjä asioita saisi täällä, kuten kunnon
pesukoneen tai raejuustoa ostettua kaupasta, mutta ilman niitäkin on pärjännyt. Tyytyväisyyden tunteen kun saa
muistakin asioista kuin tavaroista.
Saarella on toki myös omat vaaran paikkansa, vaikka tämä paratiisi onkin (ainakin joidenkin mielestä). Suurimmat onnettomuudet tapahtuvat skopoilla, joko ihmisten tai eläinten yhteentörmäyksessä.
Täällä saa varoa eritoten kissoja ja koiria ilta-aikaan, muutamaa lehmää ja
kanaa taas aamuaikaan. Sattuvat tuohon työmatkalle sopivasti. Joku on kuulema
nähnyt peurankin. Eläimet ovat täällä kaikki lemmikkieläimen statuksella, joten
niitä varotaan, vaikka itseen sattuisi kaatuessaan.
Kaksi pahaa esimerkkiä löytyy
skopo-onnetomuuksista kerrottaviksi. Toinen tapahtui noin kuukausi sitten
eräälle tutulle miehelle. Tarkemmat yksityiskohdat jääköön piiloon. Toinen
pyöräilijä (”paikallinen”), täysin kännissä kaahanut osui tuttuuni hänen
ollessa ajamassa kotiinsa illalliselta. Kaahari oli yrittänyt onnettomuuden
jälkeä poistua paikalta siinä onnistumatta voimakkaan humalansa takia. Tuttuni
kuljettiin ambulanssi speedboatille Samuille sairaalaan ja suoraan
leikkauspöydälle. Häneltä murtui leuka ja poskiluut muutamasta kohtaa.
Leikkauksessa hänelle asennettiin silmäkulmaan sekä poski- ja leukaluuhun
suuret määrät metallia, jotta luut saatiin takaisin kasaan. Hänellä oli vain
aivotärähdys ja hyvin onnekas kaveri sinänsä, sillä muita naarmuja ei tullut!
Ei naarmun naarmua! Hän on nyt joutunut muutaman viikon pitämään rautoja suussaan
ja olemaan nestedietillä, mutta selviää muuten täysin. Hän selvisi ilman
päänsisäisiä vammoja. Lasku tosin kipusi nopeasti yli 140, 000 THB:n.
Toinen tapaus sattui jo viisi vuotta sitten,
jossa henkilö oli kaatunut pahasti omalla pyörällään. Yksityiskohdista en sen
enempää osaa sanoa, koska hän ei niitä itsekään muistanut. Hän joutui koomaan
pariksi viikoksi ja perheelle kerrottiin, että tuskin selviää, vaikka nuori
onkin. Vammat ja murtumat olivat niin pahat: mm. useita kallon murtumia. Sairaalalasku
kipusi yli 1,000,000 THB:n. Toipuminen kesti pitkään, käveleminen ja puhuminen
jouduttiin opettelemaan uudestaan, mutta muutaman vuoden jälkeen useista
leikkauksista ja onnettomuudesta on muistona enää pieni alue toisella puolella
päälakea, jossa ei ole tuntoa. Muuten elämä on normalisoitunut täysin ja hän on
päässyt takaisin rakkaansa harrastuksensa, sukelluksen, pariin.
Itse olen saanut muutaman kerran pelästyä
toisten turistien takia liikenteessä, koska olen joutunut lyömään jarrut
pohjaan 40 km tuntivauhdista heidän ajattelemattomuutensa takia. Onneksi ei ole
skopo pahasti lähtenyt luisumaan vaan olen selvinnyt vain säihkähdyksillä. NIin ja skopon korjaaminen ei maksa täällä juuri mitään: uuden jarrupalan ja uusien peilien vaihto maksoi ruhtinaaliset 350 THB.