VIISUMIASIAA

Suomalaisena on ERITTÄIN HELPPOA matkustaa maailmalla sekä maasta toiseen. Suomen passi on yksi maailman parhaimmista passeista omistaa, koska useimpaan maahan pääsee joko ilman (turisti)viisumia tai helposti netistä saatavan elektronisen viisumin / ESTA-luvan kanssa. Toki välillä jos on onnekas, saa passiinsa vielä ”vanhanaikaisen” viisumin. Tässä on viisumitietoa vain omaa matkaani koskien. Paras tapa seurata viisumitilannetta on kunkin maan Suurlähetystön sivut.

INTIA: E-visa on voimassa enintään 30 päivää maahan saapumisesta. Viisumin voi hakea aikaisintaan 30 päivää ennen matkaa (eli omassa tapauksessani voin mennä onlineen vasta joulukuussa, maksaa visa-maksun ja odotella hyväksymistä s-postiin). Hinta: 52 euroa. Maksu suoritetaan PANKKISIIRTONA. NOTE: Ohjelmaan tulee ladata kuva itsestä (värikuva, koko 5 x 5 cm, vaalea tausta sekä riittävästi tilaa kasvojen ympärillä = värillinen viisumivalokuva) sekä passista henkilötietosivu.

SRI LANKA: Maahan tarvitaan anoa etukäteen maahantulolupa (ESTA), jota vastaan myönnetään viisumi ja lupa maahan pääsyyn. Voimassa 30 päivää. Vahvistus matkustusoikeudesta tulee välittömästi, jos kaikki on kunnossa. Hinta: noin 32 euroa (35 USD). NOTE: Mahdollisuus anoa pidennystä jo maassa ollessasi. Pidennys oikeuttaa 90 päivän oleskeluun. Sisältää kaksi maahantulokertaa, mikä mahdollistaa esim. Malediiveilla käymisen. Voimassa 30 päivää kerrallaan. Matkalippu maasta poistumiseen vaaditaan!

THAIMAA: Viisumivapaa maa, jos oleskelee yhtäjaksoisesti alle 30 päivää saapuen.

BURMA: E-visa on voimassa 28 päivää maahantulon jälkeen. Viisumi on käyttökelpoinen 90 päivää myöntämispäivästä (eli voin hakea sitä samalta istumalta!) Hinta: 45 euroa (50USD). NOTE: Maksettava VISA- tai MASTERCARD-l uottokortilla. NOTE: Ohjelmaan tulee ladata kuva itsestä (värikuva 4,8 x 3,8 cm), joka saa olla maksimissaan kolme kuukautta vanha.

FILIPPIINIT: Viisumivapaa maa, jos oleskelee yhtäjaksoisesti alle 30 päivää. NOTE: Matkalippu maasta poistumiseen vaaditaan!

MALESIA: Viisumivapaa maa 90 päivää (!).

SINGAPORE: Suomalaisen passin omistava ei tarvitse viisumia.

INDONESIA: Viiisumivapaa maa, jos oleskelee yhtäjaksoisesti alle 30 päivää saapuen.

AUSSIT: Hinta: WH-visa noin 300 euroa (440 AUD). Voi anoa jopa vuoden etukäteen! Maahan tultava tuon vuoden aikana viisumin saamisesta. Tuo kuuluisa vuosi alkaa tikittämään päiviä alaspäin vasta siitä, kun saapuu maahan.

Viisumin myöntäminen tapahtuu yleensä aika lailla saman tien, toki aika on muuttuva tekijä. Omalla kohdallani saatan joutua käymään tapaamassa lekuria (=röntgeniä), koska olen oleskellut viimeisen viiden vuoden aikana yhtä jaksoisesti Aasian maissa yli kolme kuukautta. Australian viranomaiset saattavat vaatia puhtaat keuhkokuvat mahdollisen turbekuloosin sairastumisriskin varalta. Hope not! Suomessa on vain ja ainoastaan Helsingissä yksi lääkäri tätä kyseistä viisumijuttua varten, jonka Australian hallitus on hyväksynyt. Itse en välttämättä lähtisi esim. Aasiassa kokeilemaan rändömisti jotakin sairaalaa ja hakemaan keuhkokuvia (koska siellä nyt väärennetään mitkä tahansa paperit kahisevaa vastaan) vain todetakseni Ausseissa lentokentällä, että multa evätään pääsy maahan vain siksi, että Australian viranomaiset eivät hyväksy ko. paperia. Suurimmalla todennäköisyydellä kukaan ei mitään kysele viisuminhakuvaiheesta saapumiseen lentokentällä, mutta kun unelmien vuosi on edessä, en halua ottaa riskiä, että sanotaan ”Moimoi, kiva kun kävit, mutta pääset lähtemään saman tien seuraavalla lennolla kotiin.”

Paperiasioita vol 2 ja things to do listan jatketta

Mitä lähemmäksi reissu tulee, sitä enemmän on pieni juttuja hoidettavana (ja niitä ilmestyy koko ajan jostain lisää :D). En ole vielä(kääb) ostanut lentolippuja tai viisumeita. Vielä haluan mutustella, minne mennä. Tai siis minne rahat riittää ilman, että tarvitsee jokaista senttiä miettiä (LUE: pystyy dyykkaamaan tarpeeksi). En jaksa tai osaa stressata lentolipuista, kun ei ole pakko lähteä tiettynä päivänä eikä mennä tiettyä reittiä.

Kuten sellainen, että haluaako sitä pitää esim. Suomen numeronsa käytössä, passiivisena vai aktiivisena. Itse olen kaikilla reissuilla pitänyt suomi-numeron varuilla, ja onneksi olen. Monet kerrat se on pelastanut pinteestä, kun onkin yllättäen pitänyt saada yhteys kotimaahan ja paikalliset prepaid-numerot eivät toimi syystä tai toisesta. Usein paikallisten prepaid-liittymien kanssa tulee ongelmia erilaisten estojen muodossa kuten, että sillä ei voi soittaa ulkomaille tai edes maan sisällä toiseen osavaltioon/ provinssiin! Ei ole myöskään epätavallista, kun joku soittaa Suomesta (mun omaan) suomen numeroon ulkomaille, voi se näkyä vastaanottajan puhelimessa jonain täysin muuna niin kuin mulle kävi Kambotzassa. Äiti soitti, mutta mulla numero näkyi 007:na. Kyllä. Äiti piiloutu James Bondin taakse. :D

Suosittelen myös ehdottomasti kahlaamaan läpi netistä muiden reissaajien blogeja ja matkakertomuksia, lukemaan reissukirjoja (oppaita) sekä tutustumaan erilaisiin matkaryhmiin. Varsinkin blogeista ja ryhmistä saa valtavasti pientä tärkeää infoa ja sisäpiiritietoa ajankohtaisista asioista niin viisumien kuin senkin suhteen, että kun koti-ikävä iskee, mistä löytää hapankorppua tai salmiakkia! Itsellä on ollut lukemisen alla viitisentoista blogia, mutta en ole yhtäkään vielä aloittanut. Ehkä pitäisi. :D Varsinkin jos Ausseihin suuntaa, kannattaa liittyä Australian Suomalaiset- facebook-ryhmään. Hurjan monet asiat selviävät sieltä paaaaaaaaaaaaaaaaljon helpommin kuin kahlaamalla bittimaailman miljoonia suomen- ja englanninkielisiä sivuja.

Mietintämyssyyn kannattaa laittaa myös pohdittavaksi se, että miten jatkaa omia harrastuksiaan tien päällä. Tanssikengät salsaa varten, baletin harjoitustossut, sisäkengät, luistimet...mitä varusteita oma harrastus nyt vaatiikaan. Onko valmis oikeasti kantamaan niitä kaikkia mukanaan. Mulle isoin juttu on sukellusroippeet. Omat on aina omat. Sukellustietokone, maski, snorkki ja tossut lähtevät varmasti matkaan. Märkäpuku ja räpylät vievät tilaa, ja ne myös painavat. Toisaalta omissa varusteissa on aina huomattavasti mukav(ampa)a sukeltaa kuin moneen kertaan venytetyissä ja vanutetuissa lainareleissä, jotka ei todellakaan istu omalle keholle lähellekään joka kerta. Märkäpuku on mulle ennen kaikkea hygieniakysymys. Lämpimissä maissa märkkäreitä pestään TODELLA HARVOIN (voin omasta kokemuksesta luvata!), vaikkakin ne huudellaan makeassa vedessä jokaisen sukelluksen jälkeen. Märkäpuvuista löytää siis kaikki mahdolliset ihmisen eritteet sekä muhivat bakteerikannat. Ja näin märkkäri lähtee mun mukaan rinkkaan, painakoot! :D Räpylöitä on moneen lähtöön, huonoja ja hyviä, riippuen aina sukellusfirmasta. Vaikka saisikin oikean kokoiset räpylät eivät nekään usein istu omaan jalkaan, varsinkin jos on vain umpikantaisia tarjoilla. Sukelluksesta tulee nopeasti epämiellyttävää, kun joutuu käyttämään ylimääräistä aikaa ja energiaa veden alla siihen, että räpylät hiertävät, istuvat huonosti ja samalla opettelet ko. räpyläparin käyttöä. Omilla räpylöillä on helpompaa ja nautinnollisempaa tunnustella vauhtia, vaihtaa suuntaa, kääntyä (tai heittää vaikka kärrynpyöriä) ilman huolta siitä, että kohtanetippuumunjalastaapuaaaaaaaaaajalkakramppaakunjännitänniiiiitääääääääääää! Point taken? Good.

PS. Nyt on lokakuun 23 päivä. En ole ostanut lentolippuja tai viisumeita. Vielä pohdin, minne mennä. Tai siis minne rahat riittää ilman, että tarvitsee jokaista senttiä miettiä (LUE: pystyy dyykkaamaan tarpeeksi). En jaksa tai osaa stressata, kun ei ole pakko lähteä tiettynä päivänä.

Muutoksia suunnitelmiin sekä reittisuunnitelma

Sri Lankan aurinko ja Austaria häämötti jo takataskussa, mutta suunnitelmathan eivät ikinä mene niin kuin suunnitteli. Uusi lähtöaika on Tammikuussa. Sain mm. työpaikan, jossa teen esimiestehtäviä (jesh!) ja johon ensimmäinen reaktio saatuani paikan oli voi p***a, koska se tarkoitti, että lähtöpäivä viivästyisi. Sitä suuremmaksi syyksi jäädä Suomeen syksyksi nousi kuitenkin perhesyyt. Lisäraha reissua varten ei ole koskaan pahitteeksi toisaalta ja perheen kanssa vietetty aika on aina arvokasta. Hajotin myös nilkasta nivelsiteet. :'D Toisaalta parempi, että hajosivat nyt eikä myöhemmin ja ehtii parantua.

Moni on kysellyt, että minne menen ja mitä teen. Taisin muutaman harmaan hiuksen aiheuttaa Kilroyn matka-asiantuntijalle (sori siitä!), kun sanoin, että ei mulla ole lentojen päivämäärien suhteen mitään tiettyä päivää tai aikarajaa. En osannut myöskään vastata siihen, kuinka kauan haluan olla reissussa. Kunnes rahat loppuu? Mitä muutakaan. :D

Reissureitti on siis tämä noin yksinkertaistettuna:

Goa (Intia) – Sri Lanka – Chiang Mai (Thaimaa) – Rangoon (Burma) – Cebu (Filippiinit) – Singapore – Lombok (Indonesia) – Sydney / Brisbane (Australia)

Mutkien kautta tietysti. Riippuu paljolti siitä, miten tykästyn eri paikkoihin; mitä haluan nähdä ja kokea sekä kuinka paljon ja missä haluan vain levyttää palmupuiden alla riippumatossa yksinäni tai muiden kanssa. En halua suunnitella liikaa, koska A) liian tarkat suunnitelmat ovat tuhoontuomittuja jo alkuunsa B) kaikki spontaanius häviää. Parhaimmat muistot reissuista ovatkin niitä, jotka ovat tapahtuneet odottamatta.

Miksi Goa?

Intia maana kiinnostaa, MUTTA naisiin on kohdistunut nyt lähiaikoina todella paljon eri väkivallan muotoja. Goa on ehkä reppureissaajien turistirysä, mutta koen, että siellä voin saada pehmeän laskeutumisen Intian kulttuuriin, tapoihin ja erityisesti ruokaan. Oma kroppa kun ei kamalasti tykkää kurkumasta, currysta tai chilistä. Toki haluan niitäkin maistaa, vaikka onkin iso riski saada migreenikohtaus ja paaaaaljon vatsanpuruja. Kulttuurishokki on joka tapauksessa luvassa.

Miksi Sri Lanka?

Sri Lanka on aina jotenkin kiehtonut. Se on niin pieni, mutta sitli niin suuri. Lisäksi kuulin huhuja eräältä reppureissaajakollegalta, että Sri Lankan lähimerialueella on upea mahdollisuus päästä sukeltamaan valasparven kanssa. Tämä valasparvi kun lisääntyy niillä vesillä. Toki hajurakoa isoihin valaisiin joutuu pitämään useamman kymmenen metrin, joillei halua vahingossakaan kuolla pyrstön iskuun. Uskon, että sukellus tulee olemaan henkeä salpaava kokemus. Huono juttu tosin veden alla, kun pitäisi yrittää tasaisesti laitteilla hengittää ja samaan aikaan toljottaa niin valtavia eläimiä ihmetyksissään. Tunnen aina veden alla olevani kuin lapsi karkkikaupassa. Ihastelen ja toljottelen sitä värimaailmaa ilman koskemista. Sri Lankalla on toki paljon muutakin tehtävää kuin sukeltaminen. Niistä myöhemmin.

Miksi Chiang Mai (Thaimaa)?

Viimeksi Thaimaassa ollessani sattui samaan huoneeseen asustamaan eräs nainen. (Ja välihuomatuksena, meillä oli täysin identtiset pöksyt ostettuna Balilta. Hän sieltä juuri tulleena, minä kaksi vuotta sitten. :D) Lacey oli käynyt Chiang Maissa vapaaehtoistöissä hoitamassa norsuja. Siellä ensimmäisessä ja alkuperäisessä. Nyt nuita norsujen hoitopaikkoja tuntuu tulleen kuin sieniä sateella, mikä ei ollenkaan ole huono asia norsujen kannalta.

Norsuja on käytetty ja käytetään paljon edelleen hyväksi Thaimaassa turismin ”suojissa”. Norsuja on usein pahoinpidelty ja hakattu syntymästä saakka, jolloin ne on saatu oppimaan erilaisia temppuja. Näillä tempuilla paikalliset voivat sitten rahastaa turisteja erilaisin keinoin. Tunnetuimpia on ns. perinteinen norsuajelu keskellä luontoa. Pidemmän päälle norsuilta voi katketa jopa selkäranka, mutta ainakin kyseiset ajelut tuottavat paljon tuskaa, virheasentoja, hiertymiä sekä kulumia selkärankaan ja myös kivuliaita tulehduksia. Kuvittele itse, että koko elämäsi kantaisit päivästä toiseen huonosti asetettua tuolihärpäkettä niskasi päällä kyydissäsi ylimääräiset 15 tiiliskiveä, jotka huoppuvat puolelta toiselle. Niinpä.

Eli mistä siis koko hommassa on kysymys? Menen kymmeneksi päiväksi hoitamaan norsuja niille luotuun mahdollisimman luonnonmukaiseksi tehtyyn elinpaikkaan. Näihin turvapaikkoihin pelastetaan joka päivä uusia ja uusia norsuja sirkuksista, turistikohteista tai muutein karuista oloista ympäri Thaimaata viettämään norsuille kuuluvaa elämää. Kahleista vapaata elämää. Tällaiset turvapaikat pyörivät hyvin pitkälti lahjoitusten ja vapaaehtoistyön voimin. Vapaaehtoisena voi toki olla pidempäänkin kuin tuon kymmenen päivää, jos kukkaro antaa myöden. Maksan vapaaehtoistyöstäni majoituksen ja ruuan verran. Uskon noiden päivien kuitenkin antavan jotain paljon enemmän suhteessa siihen, mitä maksan. Saan mahdollisuuden hoitaa niitä isoja lempeitä jättiläisiä (efelantteja!); harjaamaan, pesemään, ruokkimaan ja juottamaan, leikkimään sekä seuraamaan norsujen oikeata eläinlajityypillistä käyttäytymistä. Pelkkä ajatuskin saa ihon kananlihalle.

Miksi Burma?

Kun tein töitä Thaimaassa toissa talvena, oli meillä siellä yksi työntekijä Burmasta. Ei ole parempaa tapaa tutustua paikalliseen kulttuuriin, elämään ja ihmisiin kuin oman paikallisen ”oppaan” kanssa. Tarkoitus on siis vierailla hänen kotikaupungissaan ja ehkä asua hänen perheensäkin luona. Toisena syynä on se, että Burma ei ole vielä turistisoitunut liiaksi Aasian maista. Haluan myös oppia maan historiasta.

Miksi Cebu (Filippiinit)?

Sukeltaminen ja vedenalainen maailma sekä lukemattomat mahdollisuudet levyttämiseen postikorttimaisemissa. Tarvitseeko tätä enempää edes selittää? :D

Miksi Singapore?

Koska Timo. Ihana ystävä. Miäs muutti sinne eikä olla nähty hyyyyyyyyyyyvin pitkään aikaan. Timo on asunut lukiosta pääsemisen jälkeen Hong Kongissa ja Pekingissä. Nyt Singaporessa. Singapore on kätevästi reitin varrella ja sieltä pääsen siis myös helposti jatkamaan matkaa.

Miksi Lombok (Indonesia)?

Viime Indonesian reissulta jäi Lombok välistä maanjäristyksen vuoksi, kun oli mm. Gileillä käymässä muutamia vuosia takaperin. En siis päässyt käymään Lombokilla sattuneesta syystä. Tarkoitus olisi sukeltaa, levyttää, käppäillä vuoren huipulle ja sitten jatkaa Lombokilta hieman itään vielä muutamalle saarelle etsimään hyviä surffausaaltoja.

Miksi Sydney / Brisbane?

Ehkä yksi helpoimmista paikoista mun saada töitä, kun on jo siellä kaveri(t) vastassa. Pystyy etukäteen tiedustelemaan töiden perään ja wh-viisumin kanssa on myös tietyt rajoitukset työn suhteen, niin (melkein) kaikki duuni käy. Paikallisten kautta on helpompi saada töitä, mutta myös tavata muita ihmisiä ja luoda uusia (myös pysyviäkin) ihmissuhteita. Parista päivästä viikkoon tai kahteen menee varmasti siinä, kun työstää ajatusta töiden saannista (onnellisessa tapauksessa niiden aloittamisesta), etsii itselleen asuinpaikan sekä juoksee virastoissa täyttämässä hakemusta ja paperia toisen perään toivoen saavansa mm. medical-kortin (paikallinen sairaanhoitokortti), paikallisen pankkitilin sekä puhelinnumeron. Näin alkajaisiksi.

Mitä PITÄÄ sitten tehdä/hoitaa ennen reissuun lähtöä

MUST:

- PASSI on se tärkein. Voimassaoloaika. Että päiväystä riittää läpyskässä. Ilman tuota hienoa travellerin raamattua ei paljoa matkustella.

- LENTOLIPUT on toinen must, jos Australiaan aikoo matkustaa jotenkin suhteellisen nopeasti. Toki aina voi mennä osan matkaa maita pitkin ja hyppää laivaan Indonesiassa, joka kuljettaa sut lopulliseen määränpäähän.

- VIISUMI on kolmas must. Mulla se on tällä kertaa laatua WORK and HOLIDAY. Wuhuu! Ensin alkuun vuodeksi. Ehkä toiseksi, who knows. :D

HVYÄ OLLA:

- VAKUUTUS. Pelastaa pinteestä kun pinteestä. Vertailua toki kannattaa tehdä AINA ja JOKA KERTA! Vuodeksi vakuutus maksaa noin 1000€ +/-100€. Halvemmallakin toki saa, mutta tuo summa sisältää kaiken mahdollisen itseni telomisesta extremejuttuihin asti. Meinasin kirjottaa jos, mutta siis KUN hyppään koneesta varjon kanssa, on kiva tietää, että on turva. Tai myöhästyn lennolta omasta/ toisen syystä, joku maksaa mulle enkä joudu itse maksumieheksi. Viime reissussa laskin vakuutusyhtiön jäävän tappiolle noin 500€ mun toimesta. Eli vakuutus kannattaa. :D

- KANSAINVÄLINEN AJOKORTTI tarvitaan, jos oleskelet Australiassa yli 3kk:ta ja huristelet suomalaisella ajokortilla siellä. Näin ainakin väittävät. En ota riskiä, osuuko kohdalle kärttyinen sinipukuinen kaveri, jos sattuvat syystä tai toisesta pysäyttämään, kun olen ratin takana. Myös osavaltioissa on eroja kenguru- ja koala-maan sisällä, mikä on todellakin syytä ottaa huomioon! Kv-kortti maksaa vuodeksi huimat 25€ tai suoraan kolmeksi vuodeksi 35€. Autoliitto auttaa. Tiketti Australiassa ”kortitta” ajamisen seurauksena on varmasti isompi kuin nuo euromäärät yhteensä ja sen pääsee myös MAKSAMAAN.

- MATKUSTUSILMOITUS Ulkoasiainministeriöön. Just in case something happens. Helpompi saada täällä kotimaassa tieto, missä menet, vaikka toki näkeehän tarkemman paikan varmasti luottokortin tilitietojen perusteella. ;)

- SUOMALAINEN LUOTTOKORTTI australialaisen rinnalle. Taas varmuuden vuoksi. VISA on paras, kun olen asiaa kokeneemmilta tiedustellut. Seuraavana tulee Mastercard.

KIVA OLLA MUKANA

- VERMEET JA VEMPELEET such as mahdollinen(-set) kamera(t), muistitikut- ja kortit sekä niihin tarvittavat latausjohdot. Varavirtalähde on myös hyvä ottaa mukaan. Ettei tarvitse sitten kirota kesken baari-illan, kun akku loppuu ja kavereita ei löydä. Uusia kavereita saa aina. ;) Ulkoinen kovalevy on myös kätevä vempele, jonka toki saa ostettua paikan päältäkin. Muistoja tulee kuvien ja videoin muodossa muutama hassu (itselläni 7 viikossa 4000 kuvaa ja 200 videota Aussi-reissulta!!!), joten on kiva ne myös tallentaa johonkin tuon vuoden aikana.

- CURRICULUM VITAE on hurjan kätevä, jos töitä aikoo hakea. On vähän näyttää, missä on suurin piirtein huidellut ja mitä hommia joskus tullut tehtyä. Kannattaa tarkistuttaa oma versionsa natiivilla, niin ei ainakaan pahimpia kielioppivirheitä tule tuohon lappuseen sitten laitettua.

- CONTACT INFO - lippulappu, missä lukee mahdolliset lääkitykset, allergiat sekä yhteyshenkilö kotimaassa. Etteivät vahingossa pistä suhun vaikka allergisoivaa antibioottia sairaalassa ja satut makaamaan koomassa. Tämä siis pahimmassa tapauksessa tottakai. Tuollainen lappu ei kuitenkaan paljoa paina.

SELVITÄ / TEE

- VOIMASSAOLOAJAT kannattaa tarkistaa ainakin passista, luottokortista sekä opiskelikortista (jos onnellisesti sellaisen omistat), että riittävät reissun ajaksi

- KUVAA kaikki mahdollinen! Kortit, reseptit, pankkitunnukset, asiakirjat ja jopa matkatavarat (Jos sattuu käymään huono mäihä etkä ikinä enää nääkään rinkkasi sisältöä sen hävittyä matkalla lentokenttien uumeniin. Helpottaa huomattavasti muistamista, kun listaa tavaroita vakuutukseen.)

- LÄÄKÄRIIN MARS. Hammaslääkärin kanssa treffit on aivan ehdoton! Huomattavasti helpompaa ja kivuttomampaa (LUE halvempaa) hoidattaa purukalusto kuntoon ennen reissua. 

Toisekseen, jos niitä pillereitä tarvitsee, reseptit kannattaa uusia hyvissä ajoin ja muistaa hakea pilleripurkit sieltä Apteekista (:D), ettei tarvitse heti lentokentän apteekkiin turvautua (siis jos sellaista siellä paikassa X sellaista hienoutta on). Englanninkieliset käännökset resepteistä auttaa myös todella paljon. Tarvitset niitä, jos joudut käyttämään edes epäsäännöllisen säännöllisesti lääkitystä. Mitä tahansa. Et halua välttämättä jäädä lentokentälle kesken yötä selvittelemään pillerien sisältöä 36h valvomisen ja matkustamisen jälkeen. Tai yksinkertaisesti tarvitsee käydä uusimassa niitä reseptejä paikallisella lääkärillä.

Jos ja kun suunnitelmissa on esim. käydä pulikoimassa pinnan alla ja kattelemassa meren elämää laitteiden kanssa (MäMäMäMä!!!), kannattaa etukäteen silmäillä läpi tuo sukeltajan terveysselvitys-lomake. Jos raksia tulee ruutuun, pääsee sopimaan yhdet tai kahdet treffit lääkärin kanssa. Yleislääkärit kirjottelevat aika anteliaasti noita sukelluksen puoltavia lupia (jos jotain on raksinut), mutta vain yksityisen puolella, joten kannattaa tähän varata satasen verran kahisevaa.

- VALTAKIRJA/T on hyvä antaa parillekin ystävälle, perheenjäsenelle tai muulle lähimmäiselle, jo(t)ka pystyy tarvittaessa hoitamaan SUN asioita täällä Suomen päässä. Mahdolliset laskut, pankkiasiat, vakuutukset...

- KOMMUNIKOINTI APP:sit ladattuna yhteydenpitoa varten. Kaikki mahdolliset tietysti, että välttää valtavat kansainväliset puhelinmaksut. :D

Realiteetit ja reissusuunnittelu

Niin kuin moni muukin teksti on tämä matkakirjoitus jäänyt minulta kesken (kirjotan viimeistään syksyn aikana loppuun, noin kaksi vuuotta jäljessä :D). Muistiinpanot toki löytyvät ja ovat edelleen tallessa. Samoin tuhannet kuvat ja videot, joita en ole tähänkään päivään mennessä vielä saanut kootuksi yhdeksi tai kahdeksi kuvasarjavideoksi. Muita asioita tulee vain eteen ja tällaiset jäävät. Sitä aina sanoo, että kun reissusta tulee, nämä tekee. Tottahan se on. Osittain. Ne vain pitäisi kaikki tehdä siinä samassa rysässä, kun purkaa rinkkaa ja opettelee taas tottumaan ”normaaliin” arkeen. Ennen kuin arki ottaa taas otteen elämästä.

Milloinkaan en ole kuitenkaan lakannut haavelemasta reissusta tien päällä. En todellakaan. Matkustamisesta ja reissujen suunniteluista on tullut elämäntapa. Matkakärpänen on niin sanotusti iskenyt pahemman kerran. Huhtikuun lopussa viime vuonna, kun palasin takaisin Suomeen tuolta edelliseltä reissulta, en ole käynyt kuin kaksi viikkoa kääntymässä Jamaikalla ja sekin vasta tämän vuoden tammikuussa. Turhauttaa etten ole päässyt matkustamaan, kun elämän realiteet ovat tulleet vastaan, mutta samaan aikaa olen aivan äärettömän kiitollinen jo pelkästä mahdollisuudesta suunnitella reissuja. Hyvin hyvin monella ei ole sitä mahdollisuutta. Edes Suomessa.

Monet mutkat olen selvittänyt viimeisen vuoden aikana ja välillä vain oikomalla mutkat suoriksikin. Lähden takaisin Australiaan tammikuussa! Ainakin vuodeksi. Ehkä Aasiaan kautta. Jo pelkkä tieto lähdöstä saa suuren hymyn huulilleni. APUVA! :D Ei mulla oikeastaan ole sanoja edes kuvaamaan sitä tunnetta. Haluan tehdä kärrynpyöriä ja kirkua innosta. Olen seurannut ja seuraan (vähän liiankin) montaa blogia, jotka kertovat elämästä Australiassa tavalla tai toisella. Yhdet ovat work and holiday viisumilla liikenteessä, toiset muuttaneet puolison perässä, kolmannet asuneet aina siellä. Pelkkä reissun suunnittelukin on jo ihanaa ja jännittävää. Pitäisikö sitä lopettaa päivätyö, jotta saisi kaiken tarpeellisen tehtyä? Toisaalta se juuri onkin ihanaa, että suunnitelmat eivät ikinä toteudu ja mene niin kuin pitäisi. En tee tarkkoja suunnitelmia. Oikeastaan ollenkaan. Lähinnä yritän miettiä etukäteen tehtäviä asioita, kuten lennot, vakuutukset, ajokortti ym. Luotan vain (ehkä tyhmän) rohkeasti siihen, että muut asiat selviävät paikan päällä. Aina ovat selvinneet. Se on sitten eri asia ovatko ne menneet niin kuin oli itse ajatellut. Mun on toki myös hieman helpompi lähteä, koska Australiassa on jo tuttuja naamoja lentokentällä vastassa, kun sinne menen. :)