Sri Lankan aurinko ja Austaria häämötti
jo takataskussa, mutta suunnitelmathan eivät ikinä mene niin kuin
suunnitteli. Uusi lähtöaika on Tammikuussa. Sain mm. työpaikan,
jossa teen esimiestehtäviä (jesh!) ja johon ensimmäinen reaktio
saatuani paikan oli voi p***a, koska se tarkoitti, että lähtöpäivä
viivästyisi. Sitä suuremmaksi syyksi jäädä Suomeen syksyksi
nousi kuitenkin perhesyyt. Lisäraha reissua varten ei ole koskaan
pahitteeksi toisaalta ja perheen kanssa vietetty aika on aina
arvokasta. Hajotin myös nilkasta nivelsiteet. :'D Toisaalta parempi,
että hajosivat nyt eikä myöhemmin ja ehtii parantua.
Moni on kysellyt, että minne menen ja
mitä teen. Taisin muutaman harmaan hiuksen aiheuttaa Kilroyn
matka-asiantuntijalle (sori siitä!), kun sanoin, että ei mulla ole
lentojen päivämäärien suhteen mitään tiettyä päivää tai
aikarajaa. En osannut myöskään vastata siihen, kuinka kauan haluan
olla reissussa. Kunnes rahat loppuu? Mitä muutakaan. :D
Reissureitti on siis tämä noin
yksinkertaistettuna:
Goa (Intia) – Sri Lanka – Chiang
Mai (Thaimaa) – Rangoon (Burma) – Cebu (Filippiinit) –
Singapore – Lombok (Indonesia) – Sydney / Brisbane (Australia)
Mutkien kautta tietysti. Riippuu
paljolti siitä, miten tykästyn eri paikkoihin; mitä haluan nähdä
ja kokea sekä kuinka paljon ja missä haluan vain levyttää
palmupuiden alla riippumatossa yksinäni tai muiden kanssa. En halua
suunnitella liikaa, koska A) liian tarkat suunnitelmat ovat
tuhoontuomittuja jo alkuunsa B) kaikki spontaanius häviää.
Parhaimmat muistot reissuista ovatkin niitä, jotka ovat tapahtuneet
odottamatta.
Miksi Goa?
Intia maana kiinnostaa, MUTTA naisiin
on kohdistunut nyt lähiaikoina todella paljon eri väkivallan
muotoja. Goa on ehkä reppureissaajien turistirysä, mutta koen, että
siellä voin saada pehmeän laskeutumisen Intian kulttuuriin,
tapoihin ja erityisesti ruokaan. Oma kroppa kun ei kamalasti tykkää
kurkumasta, currysta tai chilistä. Toki haluan niitäkin maistaa,
vaikka onkin iso riski saada migreenikohtaus ja paaaaaljon
vatsanpuruja. Kulttuurishokki on joka tapauksessa luvassa.
Miksi Sri Lanka?
Sri Lanka on aina jotenkin kiehtonut.
Se on niin pieni, mutta sitli niin suuri. Lisäksi kuulin huhuja
eräältä reppureissaajakollegalta, että Sri Lankan
lähimerialueella on upea mahdollisuus päästä sukeltamaan
valasparven kanssa. Tämä valasparvi kun lisääntyy niillä
vesillä. Toki hajurakoa isoihin valaisiin joutuu pitämään
useamman kymmenen metrin, joillei halua vahingossakaan kuolla pyrstön
iskuun. Uskon, että sukellus tulee olemaan henkeä salpaava kokemus.
Huono juttu tosin veden alla, kun pitäisi yrittää tasaisesti
laitteilla hengittää ja samaan aikaan toljottaa niin valtavia
eläimiä ihmetyksissään. Tunnen aina veden alla olevani kuin lapsi
karkkikaupassa. Ihastelen ja toljottelen sitä värimaailmaa ilman
koskemista. Sri Lankalla on toki paljon muutakin tehtävää kuin
sukeltaminen. Niistä myöhemmin.
Miksi Chiang Mai (Thaimaa)?
Viimeksi Thaimaassa ollessani sattui
samaan huoneeseen asustamaan eräs nainen. (Ja välihuomatuksena,
meillä oli täysin identtiset pöksyt ostettuna Balilta. Hän sieltä
juuri tulleena, minä kaksi vuotta sitten. :D) Lacey oli käynyt
Chiang Maissa vapaaehtoistöissä hoitamassa norsuja. Siellä
ensimmäisessä ja alkuperäisessä. Nyt nuita norsujen hoitopaikkoja
tuntuu tulleen kuin sieniä sateella, mikä ei ollenkaan ole huono
asia norsujen kannalta.
Norsuja on käytetty ja käytetään
paljon edelleen hyväksi Thaimaassa turismin ”suojissa”. Norsuja
on usein pahoinpidelty ja hakattu syntymästä saakka, jolloin ne on
saatu oppimaan erilaisia temppuja. Näillä tempuilla paikalliset
voivat sitten rahastaa turisteja erilaisin keinoin. Tunnetuimpia on
ns. perinteinen norsuajelu keskellä luontoa. Pidemmän päälle
norsuilta voi katketa jopa selkäranka, mutta ainakin kyseiset ajelut
tuottavat paljon tuskaa, virheasentoja, hiertymiä sekä kulumia
selkärankaan ja myös kivuliaita tulehduksia. Kuvittele itse, että
koko elämäsi kantaisit päivästä toiseen huonosti asetettua
tuolihärpäkettä niskasi päällä kyydissäsi ylimääräiset 15
tiiliskiveä, jotka huoppuvat puolelta toiselle. Niinpä.
Eli mistä siis koko hommassa on
kysymys? Menen kymmeneksi päiväksi hoitamaan norsuja niille luotuun
mahdollisimman luonnonmukaiseksi tehtyyn elinpaikkaan. Näihin
turvapaikkoihin pelastetaan joka päivä uusia ja uusia norsuja
sirkuksista, turistikohteista tai muutein karuista oloista ympäri
Thaimaata viettämään norsuille kuuluvaa elämää. Kahleista
vapaata elämää. Tällaiset turvapaikat pyörivät hyvin pitkälti
lahjoitusten ja vapaaehtoistyön voimin. Vapaaehtoisena voi toki olla
pidempäänkin kuin tuon kymmenen päivää, jos kukkaro antaa
myöden. Maksan vapaaehtoistyöstäni majoituksen ja ruuan verran.
Uskon noiden päivien kuitenkin antavan jotain paljon enemmän
suhteessa siihen, mitä maksan. Saan mahdollisuuden hoitaa niitä
isoja lempeitä jättiläisiä (efelantteja!); harjaamaan, pesemään,
ruokkimaan ja juottamaan, leikkimään sekä seuraamaan norsujen
oikeata eläinlajityypillistä käyttäytymistä. Pelkkä ajatuskin
saa ihon kananlihalle.
Miksi Burma?
Kun tein töitä Thaimaassa toissa
talvena, oli meillä siellä yksi työntekijä Burmasta. Ei ole
parempaa tapaa tutustua paikalliseen kulttuuriin, elämään ja
ihmisiin kuin oman paikallisen ”oppaan” kanssa. Tarkoitus on siis
vierailla hänen kotikaupungissaan ja ehkä asua hänen perheensäkin
luona. Toisena syynä on se, että Burma ei ole vielä
turistisoitunut liiaksi Aasian maista. Haluan myös oppia maan
historiasta.
Miksi Cebu (Filippiinit)?
Sukeltaminen ja vedenalainen maailma
sekä lukemattomat mahdollisuudet levyttämiseen
postikorttimaisemissa. Tarvitseeko tätä enempää edes selittää?
:D
Miksi Singapore?
Koska Timo. Ihana ystävä. Miäs
muutti sinne eikä olla nähty hyyyyyyyyyyyvin pitkään aikaan. Timo
on asunut lukiosta pääsemisen jälkeen Hong Kongissa ja Pekingissä.
Nyt Singaporessa. Singapore on kätevästi reitin varrella ja sieltä
pääsen siis myös helposti jatkamaan matkaa.
Miksi Lombok (Indonesia)?
Viime Indonesian reissulta jäi Lombok
välistä maanjäristyksen vuoksi, kun oli mm. Gileillä käymässä
muutamia vuosia takaperin. En siis päässyt käymään Lombokilla
sattuneesta syystä. Tarkoitus olisi sukeltaa, levyttää, käppäillä
vuoren huipulle ja sitten jatkaa Lombokilta hieman itään vielä
muutamalle saarelle etsimään hyviä surffausaaltoja.
Miksi Sydney / Brisbane?
Ehkä yksi helpoimmista paikoista mun
saada töitä, kun on jo siellä kaveri(t) vastassa. Pystyy etukäteen
tiedustelemaan töiden perään ja wh-viisumin kanssa on myös tietyt
rajoitukset työn suhteen, niin (melkein) kaikki duuni käy.
Paikallisten kautta on helpompi saada töitä, mutta myös tavata
muita ihmisiä ja luoda uusia (myös pysyviäkin) ihmissuhteita.
Parista päivästä viikkoon tai kahteen menee varmasti siinä, kun
työstää ajatusta töiden saannista (onnellisessa tapauksessa
niiden aloittamisesta), etsii itselleen asuinpaikan sekä juoksee
virastoissa täyttämässä hakemusta ja paperia toisen perään
toivoen saavansa mm. medical-kortin (paikallinen sairaanhoitokortti),
paikallisen pankkitilin sekä puhelinnumeron. Näin alkajaisiksi.
