VIISUMIASIAA

Suomalaisena on ERITTÄIN HELPPOA matkustaa maailmalla sekä maasta toiseen. Suomen passi on yksi maailman parhaimmista passeista omistaa, koska useimpaan maahan pääsee joko ilman (turisti)viisumia tai helposti netistä saatavan elektronisen viisumin / ESTA-luvan kanssa. Toki välillä jos on onnekas, saa passiinsa vielä ”vanhanaikaisen” viisumin. Tässä on viisumitietoa vain omaa matkaani koskien. Paras tapa seurata viisumitilannetta on kunkin maan Suurlähetystön sivut.

INTIA: E-visa on voimassa enintään 30 päivää maahan saapumisesta. Viisumin voi hakea aikaisintaan 30 päivää ennen matkaa (eli omassa tapauksessani voin mennä onlineen vasta joulukuussa, maksaa visa-maksun ja odotella hyväksymistä s-postiin). Hinta: 52 euroa. Maksu suoritetaan PANKKISIIRTONA. NOTE: Ohjelmaan tulee ladata kuva itsestä (värikuva, koko 5 x 5 cm, vaalea tausta sekä riittävästi tilaa kasvojen ympärillä = värillinen viisumivalokuva) sekä passista henkilötietosivu.

SRI LANKA: Maahan tarvitaan anoa etukäteen maahantulolupa (ESTA), jota vastaan myönnetään viisumi ja lupa maahan pääsyyn. Voimassa 30 päivää. Vahvistus matkustusoikeudesta tulee välittömästi, jos kaikki on kunnossa. Hinta: noin 32 euroa (35 USD). NOTE: Mahdollisuus anoa pidennystä jo maassa ollessasi. Pidennys oikeuttaa 90 päivän oleskeluun. Sisältää kaksi maahantulokertaa, mikä mahdollistaa esim. Malediiveilla käymisen. Voimassa 30 päivää kerrallaan. Matkalippu maasta poistumiseen vaaditaan!

THAIMAA: Viisumivapaa maa, jos oleskelee yhtäjaksoisesti alle 30 päivää saapuen.

BURMA: E-visa on voimassa 28 päivää maahantulon jälkeen. Viisumi on käyttökelpoinen 90 päivää myöntämispäivästä (eli voin hakea sitä samalta istumalta!) Hinta: 45 euroa (50USD). NOTE: Maksettava VISA- tai MASTERCARD-l uottokortilla. NOTE: Ohjelmaan tulee ladata kuva itsestä (värikuva 4,8 x 3,8 cm), joka saa olla maksimissaan kolme kuukautta vanha.

FILIPPIINIT: Viisumivapaa maa, jos oleskelee yhtäjaksoisesti alle 30 päivää. NOTE: Matkalippu maasta poistumiseen vaaditaan!

MALESIA: Viisumivapaa maa 90 päivää (!).

SINGAPORE: Suomalaisen passin omistava ei tarvitse viisumia.

INDONESIA: Viiisumivapaa maa, jos oleskelee yhtäjaksoisesti alle 30 päivää saapuen.

AUSSIT: Hinta: WH-visa noin 300 euroa (440 AUD). Voi anoa jopa vuoden etukäteen! Maahan tultava tuon vuoden aikana viisumin saamisesta. Tuo kuuluisa vuosi alkaa tikittämään päiviä alaspäin vasta siitä, kun saapuu maahan.

Viisumin myöntäminen tapahtuu yleensä aika lailla saman tien, toki aika on muuttuva tekijä. Omalla kohdallani saatan joutua käymään tapaamassa lekuria (=röntgeniä), koska olen oleskellut viimeisen viiden vuoden aikana yhtä jaksoisesti Aasian maissa yli kolme kuukautta. Australian viranomaiset saattavat vaatia puhtaat keuhkokuvat mahdollisen turbekuloosin sairastumisriskin varalta. Hope not! Suomessa on vain ja ainoastaan Helsingissä yksi lääkäri tätä kyseistä viisumijuttua varten, jonka Australian hallitus on hyväksynyt. Itse en välttämättä lähtisi esim. Aasiassa kokeilemaan rändömisti jotakin sairaalaa ja hakemaan keuhkokuvia (koska siellä nyt väärennetään mitkä tahansa paperit kahisevaa vastaan) vain todetakseni Ausseissa lentokentällä, että multa evätään pääsy maahan vain siksi, että Australian viranomaiset eivät hyväksy ko. paperia. Suurimmalla todennäköisyydellä kukaan ei mitään kysele viisuminhakuvaiheesta saapumiseen lentokentällä, mutta kun unelmien vuosi on edessä, en halua ottaa riskiä, että sanotaan ”Moimoi, kiva kun kävit, mutta pääset lähtemään saman tien seuraavalla lennolla kotiin.”

Paperiasioita vol 2 ja things to do listan jatketta

Mitä lähemmäksi reissu tulee, sitä enemmän on pieni juttuja hoidettavana (ja niitä ilmestyy koko ajan jostain lisää :D). En ole vielä(kääb) ostanut lentolippuja tai viisumeita. Vielä haluan mutustella, minne mennä. Tai siis minne rahat riittää ilman, että tarvitsee jokaista senttiä miettiä (LUE: pystyy dyykkaamaan tarpeeksi). En jaksa tai osaa stressata lentolipuista, kun ei ole pakko lähteä tiettynä päivänä eikä mennä tiettyä reittiä.

Kuten sellainen, että haluaako sitä pitää esim. Suomen numeronsa käytössä, passiivisena vai aktiivisena. Itse olen kaikilla reissuilla pitänyt suomi-numeron varuilla, ja onneksi olen. Monet kerrat se on pelastanut pinteestä, kun onkin yllättäen pitänyt saada yhteys kotimaahan ja paikalliset prepaid-numerot eivät toimi syystä tai toisesta. Usein paikallisten prepaid-liittymien kanssa tulee ongelmia erilaisten estojen muodossa kuten, että sillä ei voi soittaa ulkomaille tai edes maan sisällä toiseen osavaltioon/ provinssiin! Ei ole myöskään epätavallista, kun joku soittaa Suomesta (mun omaan) suomen numeroon ulkomaille, voi se näkyä vastaanottajan puhelimessa jonain täysin muuna niin kuin mulle kävi Kambotzassa. Äiti soitti, mutta mulla numero näkyi 007:na. Kyllä. Äiti piiloutu James Bondin taakse. :D

Suosittelen myös ehdottomasti kahlaamaan läpi netistä muiden reissaajien blogeja ja matkakertomuksia, lukemaan reissukirjoja (oppaita) sekä tutustumaan erilaisiin matkaryhmiin. Varsinkin blogeista ja ryhmistä saa valtavasti pientä tärkeää infoa ja sisäpiiritietoa ajankohtaisista asioista niin viisumien kuin senkin suhteen, että kun koti-ikävä iskee, mistä löytää hapankorppua tai salmiakkia! Itsellä on ollut lukemisen alla viitisentoista blogia, mutta en ole yhtäkään vielä aloittanut. Ehkä pitäisi. :D Varsinkin jos Ausseihin suuntaa, kannattaa liittyä Australian Suomalaiset- facebook-ryhmään. Hurjan monet asiat selviävät sieltä paaaaaaaaaaaaaaaaljon helpommin kuin kahlaamalla bittimaailman miljoonia suomen- ja englanninkielisiä sivuja.

Mietintämyssyyn kannattaa laittaa myös pohdittavaksi se, että miten jatkaa omia harrastuksiaan tien päällä. Tanssikengät salsaa varten, baletin harjoitustossut, sisäkengät, luistimet...mitä varusteita oma harrastus nyt vaatiikaan. Onko valmis oikeasti kantamaan niitä kaikkia mukanaan. Mulle isoin juttu on sukellusroippeet. Omat on aina omat. Sukellustietokone, maski, snorkki ja tossut lähtevät varmasti matkaan. Märkäpuku ja räpylät vievät tilaa, ja ne myös painavat. Toisaalta omissa varusteissa on aina huomattavasti mukav(ampa)a sukeltaa kuin moneen kertaan venytetyissä ja vanutetuissa lainareleissä, jotka ei todellakaan istu omalle keholle lähellekään joka kerta. Märkäpuku on mulle ennen kaikkea hygieniakysymys. Lämpimissä maissa märkkäreitä pestään TODELLA HARVOIN (voin omasta kokemuksesta luvata!), vaikkakin ne huudellaan makeassa vedessä jokaisen sukelluksen jälkeen. Märkäpuvuista löytää siis kaikki mahdolliset ihmisen eritteet sekä muhivat bakteerikannat. Ja näin märkkäri lähtee mun mukaan rinkkaan, painakoot! :D Räpylöitä on moneen lähtöön, huonoja ja hyviä, riippuen aina sukellusfirmasta. Vaikka saisikin oikean kokoiset räpylät eivät nekään usein istu omaan jalkaan, varsinkin jos on vain umpikantaisia tarjoilla. Sukelluksesta tulee nopeasti epämiellyttävää, kun joutuu käyttämään ylimääräistä aikaa ja energiaa veden alla siihen, että räpylät hiertävät, istuvat huonosti ja samalla opettelet ko. räpyläparin käyttöä. Omilla räpylöillä on helpompaa ja nautinnollisempaa tunnustella vauhtia, vaihtaa suuntaa, kääntyä (tai heittää vaikka kärrynpyöriä) ilman huolta siitä, että kohtanetippuumunjalastaapuaaaaaaaaaajalkakramppaakunjännitänniiiiitääääääääääää! Point taken? Good.

PS. Nyt on lokakuun 23 päivä. En ole ostanut lentolippuja tai viisumeita. Vielä pohdin, minne mennä. Tai siis minne rahat riittää ilman, että tarvitsee jokaista senttiä miettiä (LUE: pystyy dyykkaamaan tarpeeksi). En jaksa tai osaa stressata, kun ei ole pakko lähteä tiettynä päivänä.