Vielä
illalla, kun pääsin takaisin Brissyyn, päätin väsätä itselleni
tulevan vapun kunniaksi pienen ylioppilaslakin spraypurkin kannesta,
valkoisesta huovasta, nahkapalasta ja puolikkaasta kammasta. Hiano
tuli! Vaikka virallinen vappuaato Suomessa onkin aina 30.4,
juhlittiin vappua täällä jo lauantaina 29.4. Sää suosi, +27 ja
aurinko porotti kirkkaalta taivaalta. Meitä kokoontui noin sata
suomalaista juhlimaan vappua Kangaroo Pointille. Paikalla oli lähinnä
Brissyssä jo pitkään asuneita suomalaisia ja perheitä, mutta
kyllä meitä nuoriakin parisen kymmentä joukkoon mahtui sekä
muutama karvakuono! Brisbanen Suomi-radiokin teki live-lähetyksen
studiosta ja saatiin syyä kotitekoisia munkkeja sekä tippaleipiäkin
jopa! Sima vain puuttui! Kokosin itselleni vappubrunssin
lenkkimakkarasta, perunasalaatista, mansikoista sekä pussillisesta
salmiakkia. Oli joku tuonut mukanaan jopa Turun sinappiakin! Me
”nuoret” lähdettiin viimosina noin seitsemän jälkeen ja
päädyttiin kaikki aikaisin nukkumaan. Heh. Rauhallinen vappu siis.
Sunnuntaina palasin takaisin ns. harmaaseen arkeen ja töiden
etsinnän pariin. Siinä se seuraava viikko sitten taas menikin.
Daniel
piti tuon viikon lauantaina bbq-juhlat lähimmille ystäville.
Kovasti yritin osallistua kaikkien keskusteluihin, mutta taisin
lopulta päätyä enempikin kuuntelijan rooliin. Yritä nyt pysyä
kärryillä neljässä eri keskustelussa, kun kaikki puhuvat omalla
murteellaan aussienglantia ja suurimmaksi osaksi pelkkää slangia.
Hitto että aussit on muuten laiskoja lausumaan sanoja! Ja ne
oikeatkin sanat pitää tietysti vielä lyhentää, jottei
vahingossakaan puhu liikaa. :D Vähemmästäkin menee tämän
suomitytön pää sekaisin. Kyllä tää mun lyhennetty
englanninkielen taito vielä paranee!!! Sitä aina välillä nappaa
sanoja matkaan mukaan ja välillä oon ihan hoomoilasena, kun en
ymmärrä jotakin slangi-sanaa tai sanontaa. Pikkuhiljaa. Koska tuona
lauantai päivänä tuli syötyä HIEMAN epäterveellisesti, hyppäsin
illalla junaan ja menin läheiselle jäähalille yleisöluisteluun.
Siis LUISTELEMAAN, BRISBANESSA! Whaaaat?? Oli tosi outo kontrasti,
kun ulkona oli +25 ja hallissa sisällä se +5. Huomasin luistelun
olevan erittäin suosittu varsinkin teinien keskuudessa.
Kaveriporukalle luistimet jalkaan ja jäälle. Jälkeenpäin voi
sitten juoda kaakaot. Aika mahtavaa. Itse otin kyseisen pari kolme
tuntia täysin treenimielessä. Pyysin terävimmät luistimet, mitä
hallista löytyi. Malleja oli tasan yksi, one model fits
all-mentaliteetilla. Luistimissa oli sellaset leveät
rullaluistinmalliset kengät, kunnon turvakengät eikä luistimet. Ei
niillä hyppyjä tai piruetteja saanut aikaiseksi, mutta kyllä
niillä eteenpäin pääsi. Hikoilin ja käytin lihaksiani sen kaksi
tuntia ja tunsin sen kyllä seuraavana päivänä.
Kävin
sunnuntaina aamupäivästä kirpparilla etsimässä itselleni uusia
vaatteita. Brisbanen eskustassa pidetään noin joka kolmas viikko
aina suitcase rummage. Kirjaimellisesti se tarkoittaa sitä, että
myyjät tuovat myytävänsä matkalaukuissa, josta sitten näitä
tavaroita sitten ostetaan. Siinä tulee pepputreeni tehtyä samalla,
kun kyykkii ylös ja alas. Ideana hyvä, mutta kaipasin Suomen
kirppareiden järjestelmällisyyttä ja sitä, että vaatteet ovat
esillä henkareilla ja pöydillä. Suurimmalla osalla myyjistä
vaatteet olivat vain isoissa läjissä. Joo onhan se osa kirppareiden
ideaa, että saa penkoa ja tonkia, mutta mä en tykännyt siitä
yhtään. Yhden hassun paidan sain tuolta kirpparilta ostettua. Uuden
yökkäripaidan My Little Pony-painatuksella. Tulee lapsuus mieleen.
Lähdin siitä suoraan tapaamaan muita suomalaisia, joiden kanssa
mentiin käymään läheisellä Mount Coot-hallä. Se on suosittu
paikka turistien keskuudessa, joten sopeuduttiin hyvin massaan.
Auringonlaskuun oli vielä hetki, joten lähdettiin käppäilemään
ja katsomaan josko löydettäisiin jokea. Pienen pieni lammikko kyllä
löyty ja joen uoma, mutta vettä siinä ei ollut nimeksikään.
Tulipahan kuntoiltua, kun korkeuseroa oli jonkun verran. Saatiin tosi
mageita kuvia myös auringonlaskusta. Siinä hytisten istuttiin
pöydässä, kun syötiin meidän ruokia pimeän tultua. Voin sanoa,
että siinä hetkessä ei olisi kevyt talvitakki ollut yhtään
liikaa! Onneksi olin sattumalta pakannut sarongin mukaan, joten se
lämmitti hiukan. Ainakin henkisellä tasolla, jos ei nyt niin
fyysisesti.
Arkipäivät
käytin taas töiden hakuun ja viikonloppuna rellestettiin Fishlane
Marketeilla herkuttelemassa sekä Kurabyssa yhden suomalaisen perheen
luona katsomassa Suomi-Norja jääkiekkopeli. Pääsin ihkaoikeaan
saunaan! SAUNAAN! Suomesta raahatut saunakivetkin! Kunnon löylyt
tekivät kyllä kutaa. Sain sen lian pois ihokerroksista ja mieli
pääsi lepäämään saunan lämmössä. Meillä naisillä VÄHÄN
venähti tuo saunavuoro, joten miehet joutuivat ottamaan pikalöylyt
ennen matsin alkua. Suomen liput ja Suomi-päähineet olivat kovassa
käytössä tuona iltana, kun kannustettiin Suomea ja elettiin peliä.
Mikä teki illasta parhaan oli Taffelin dipit! Riemu repesi, kun
löydettiin ne keittiön kätköistä. Pikkulinnut lauloi, että
niitä talossa on, joten mulla tuli kunnon pikasprintti yläkerran
keittiöön. :D Täällä kun ei tuota kermaviiliä ole, sekoitettiin
vähän sourcreamia ja turkkilaista jukurttia. Sama koostumus ja
melkein jopa sama maku kuin kermaviilin kanssa. Saatiin dippailla
kurkkua, porkkanaa ja erilaisia sipsejä. Ei siinä kauaa mennyt kun
kymmenen ihmistä rouskutti menemään. Oltiin kyllä kunnon
suomalaista lätkäkansaa, kun Suomi-päähineet päässä istuttiin
sohvalla huutamassa ohjeita pelaajille ja oltiin maamme myynneitä,
kun tuli jäähyjä. Oli kyllä ihan mahtava ilta hyvässä seurassa.
Sai
taas hirmusti energiaa tulevaan viikkoon ja töiden hakuun.
Koko
seuraavan viikon juoksin katsomassa erilaisia huoneita ja asuntoja.
Toki säästin Danielin nurkissa asumalla rahaa, mutta halusin
muuttaa ”omilleni”. Olihan Daniel ja sen perhe mut jo kolmasti
sinne ottanut kattonsa alle. Löysin lopulta kivan asuntokompleksin.
Upea sisäpiha 25 metrin uima-altaalla, jacuzzi, pieni sauna, punttis
sekä kivat brasialaiset tytöt kämppiksinä. Se ilo ei kestänyt
pitkään. Yhden yön verran. Luulin muuttavani asumiskelpoiseen
asuntoon. Meillä oli esimerkiksi 13 paistinpannua, jotka olivat
täysin käyttökelvottomia. Keittiön kaakelilattialla juoksi
pienempää ja isompaa ötökkää. Taisin sinä iltana tappaa noin
15 pikkutorakkaa. Jepjep. Onneksi tarkistin oman patjani! Ei sentään
ötökät olleet päässeet sinne asti, mutta homeessa se oli. Nukuin
sen ensimmäisen, ainoan ja viimesen yön olohuoneen nahkasohvalla
kylmästä täristen. En halunut edes tietää, missä kunnossa tyyny
ja peitto oli. Yritin näistä asioista keskustella vuokranantajan
kanssa koko illan, mutta mitään vastuuta hän ei ollut valmis
ottamaan, kun näistä puutteista kerroin. Totesi vain, että tämä
ko. asunto ei ollut sitten mua varten. Damn right!
Otin
sitten yhteyttä erääseen toiseen vuokranantajaan, joka asui
samassa kompleksissa ja jonka asuntoa olin käynyt aiemmin
kattomassa. Se vain oli parisen kymppiä kalliimpi viikolta.
Pikamuutin hostelliin yhdeksi yöksi kaikkine tavaroineni, mutta
onneksi vain tien yli. Kätsyä, kun oli hostelli vastapäätä. Oli
kyllä mielenkiintoinen kokemus se yö. Ensinnäkin maksoin siitä 29
dollaria ja jaoin huoneen 11 muun ihmisen kanssa. Meillä oli
käytössä tasan yksi vessa ja suihku. Pieni parveke olisi ollut
myös käytössä, mutta perus hostelli ledellis-illan
(lauantai-iltaisen) remuamisen jälkeen, parveke oli täynnä
lasinsiruja. Sinne meni mun aamujooga-toive. Prkl. Yön nukuin
yllättävän hyvin ottaen huomioon, että kolme miestä kuorsasi. Mä
olin aikaisin pystyssä, noin seiskalta, joten sain syödä
aamiaisenikin ylhäisessä yksinäisyydessäni. Taidan olla nyt
kiintynyt muualla kuin hostelleissa asumiseen. Tunsin itseni liian
vanhaksi, vaikka vielä maaliskuussa tuollaisessa asumismuodossa ei
ollut mitään ongelmaa! Kai se riippuu myös ihmisistä, joiden
kanssa jaat sen huoneen ja majoituksen. Kun keski-ikä on noin 22 ja
aiheena pelkkä juhliminen, ei yhteistä puhuttavaa juurikaan muiden
kanssa ollut.
Maanantai-aamu
tuli ja pääsin muuttamaan siihen toiseen asuntoon. Meitä asui
hetken aikaa viisi ihmistä pienessä asunnossa. Vuokranantaja
majoitti kolmea kolumbialaista, jotka eivät olleet ollenkaan
tyytyväisiä siihen, että ilmeistyin paikalle.Olisivat haluneet
pitää asunnon keskenään, viaikka kyseessä oli jaettu huone ja
asunto. Eli on siis täysin normaalia tuollaisessa tilanteessa, että
ihmiset vaihtuvat. Kuulema tappelivatkin ihan asiasta vuokrantajan
kanssa, vaikka hänen päätöksensä sehän on, kenet ottaa asumaan
eikä nykyisten asukkaiden. Kyllä se huuto siltä kuulostikin tuona
iltana. Tottakai mä tätä asiaa ihmettelin, kun asunnossa oli niin
jäätävä ilmapiiri seuraavana aamuna. Yksi nainen muutti tuolloin
tiistaina heti pois. Nooh loppuviikko meni yhtä jäätävissä
tunnelmissa tän kolumbialaisen pariskunnan kanssa. Vuokranantajan
kanssa tultiin loistavasti toimeen, kolumbiasta hänkin.
Satuin
avaamaan suuni siinä työtilanteestani tutustuessamme ja sanoi
seuraavana maanantaina, että lähde hänen mukaansa. Mentiin
erääseen vuokrafirmaan ja ottivat mun cv:n siellä vastaan ja
kovasti kyselivät kaikkea. Pääsin haastatteluun. Olin kuulema
ensimmäinen, jonka ottivat hänen kauttaan edes haastatteluun asti.
Kävin haastattelussa seuraavana päivänä, läpikävin kahden
tunnin firman toimintatapa esittelyohjelman (mikä on muuten todella
yleistä Ausseissa) ja maksoin aussilaisen
rikosrekisteritutkintamaksun. Saman viikon launtaina olin jo töissä
Raviradalla VIP-teltassa! Ikinä eläissäni ollut raviradalla
saatika VIP-puolella töissä. Hyvä näin yhdellä kertaa kaikki! :D
Oli upeaa katsoa sen ohikiitävän hetken verran ravihevosia, kun
teltan ohi juoksivat. En ole ikinä ennen myöskään nähnyt
raveissa käyviä ihmisiä. Näitä raveja ei voi siis verrata
mihinkään perus Suomen Vermon ravirataan (tai mistä mä tiedän).
Täällä ravataan helposti sellaisilla 200 000 dollarin ja siitä
ylöspäin arvossaan olevilla hevosilla, joten summat eivät ole
pieniä, mitä ihmiset pelaavat. Sen kyllä näki myös
vaatetuksesta. Naisilla oli kaikilla vähintään erittäin siisti
koktail-mekot päällä, pääasuste, kalliit korkokengät jalassa
sekä hiukset ja meikki viimosen päälle laitettuna. Myös siellä
VIP-alueen ulkopuolella. Tuona ensimmäisenä viikkona nautin
suunnattomasti hyvästä pehmeästä ja korkealaatuisesta sängystä
sekä alakerrassa olevasta saunasta. Sauna oli enempikin pieni
koppero, joka vuosi liikaa lautojen välistä, meidän suomalaisten
standardeilla kuin oikea sauna. Sain sen lämmitettyä jopa 75
asteeseen ja siitä lämmöstä sai hitusen nauttia, kun oli
ylälauteella. Kyllä se ihon puhdistukseen ja rentoukseen kelpasi
vallan mainiosti! Ja pakkohan siellä oli varoituskylttikin kiukaan
vieressä olla. Ettei kukaan vahingossa vaikka istu kiukaan päälle
sen ollessa päällä. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti