Heinäkuu: Muuttohommia ja työurakka

Heinäkuu oli hyvä aloittaa lähtemällä kaverin kanssa käymään Mount Gungunilla. Hieman turistirysä, mutta vältettiin pahin lähtemällä ajoissa liikenteeseen. Kapuaminen ylöspäin oli aika iisi ja maisemat huipulla oli komiat, joskin hyvin tuuliset! Vietettiin muutama hetki ihastellen 360 asteen maisemaa hengittäen raikasta ja puhdasta ilmaa keuhkot täyteen ennen alaspäin lähtemistä. Porukkaa tuntui lampsivan sitä enemmän vastaan, mitä enemmän tultiin alaspäin takaisin parkkipaikkoja kohti. Olihan kello jo kymmennen aamulla!

Piti pistää kamat ojoon (= tunkea tavarat väkipakolla rinkkaan) ja siivota vielä tuona iltapäivävä. Muutin tuona iltana toiseen (halvempaan) asuntoon Margaret Streetille Oaks-nimiseen pilvenpiirtäjään. Talossa asui paljon ihan asunnonomistajia ylimmissä kerroksissa ja alimpia vuokrattiin samaan tapaan kuin hotellihuoneita. Mulla oli kämppiksinä yksi japanilainen ja neljä korealaista. Kämpän piti tuona päivänä muuttovalmis, mutta japanilainen vuokranantaja oli VÄHÄN lusmuillut. Puolet tavaroista lojui pitkin lattioita ja loput tavarat edellisestä kämpästä oli vain ahdattu parvekkeelle. Nettiyhteyttä ei oltu luotu ja toinen jääkaappi saatiin itse pestä kans. Päädyin siis siivoushommiin muiden kanssa loppuillaksi, jotta saatiin kämpästä asumiskelpoinen. Sain heti samana iltana huomata myös outoja tapoja...en todellakaan tiedä, miten korealaiset käyttävät lavuaaria, mutta koko vessa lainehti vedestä. Lavuaaria ympäröivä pöytä kirjaimellisesti lainehti vedestä ja valui siitä kaapin ovia pitkin lattialle, minkä vuoksi vesinoro päätyi osittain myös huoneemme kokolattiamatolle, kiitos kaltevan vessanlattian. En ihan sellaista vesimäärää odottanut saavani vastaan mennessäni käymään vessassa. Mun putelit ja purnukat oli tietysti myös aivan läpimärkinä siinä pöydällä lavuaarin vieressä eikä kummallakaan mun kämppiksistä ollut minkäänlaista aikomusta tehdä tälle asialle mitään (?!). Sama toistui seuraavana aamuna...pikkasen paloi pinna, kun ensimmäiseksi kastui sukat, kun unenpöpperössä kävelin vessaan ja sitten saan siivota vielä muiden vesileikkien jäljet. Toistamiseen. Vessaa oli mahdoton kuivattaa, koska ikkunaa siellä ei ollut eikä meidänkään huoneesta saanu ikkunoita auki. Jepjep! Että näin korealaisten kanssa asuessa...! Kämpän ilmoituksessa myös mainittiin, että kaikki olivat siistejä ihmisiä ja pitäisivät paikat kunnossa....montakohan sukkaa, alusvaatetta, kynää ja ponnaria keräsin pelkästään meidän huoneen lattialta seuraavana päivänä, kun imuroin. Mun kahdella kämppiksellä oli todellakin erilainen käsitys siisteydestä ja sen tasosta kuin mulla. Molempien pöydät ja sänkyjen ympäristöt näyttivät olevan pommin jäljiltä; meikit, koulupaperit, vaatteet, laukut, purnukat ja putelit kaikki yhdessä isossa ”kauniissa” läjässä. Toinen asia mikä huomioin nopeasti oli se, että kaikki mahdolliset kaapin ovet piti vetää monta kertaa edestakaisin auki ja kiinni, avata vedettävät hyllyt ja laatikot, ja samoin avata kaikki purkunat, kipot sekä ripistellä ja rapistella joka ikinen pussi läpi joka aamu. Lieko jonkinnäköinen aamurutiini, mutta todella ärsyttävä sellainen, kun huone on noin 10 neliötä kokonaispinta-alaltaan ja yritin nukkua. Eivät korvatulpatkaan auttaneet, joten heräsin klo 5.30 muutaman aamuna sen sijaan, että olisin saanut nukkua rauhassa klo 8 asti.

Sain muuton jälkeisenä aamuna soiton yhdestä kahvilasta. Kävin siellä haastattelussa myöhemmin iltapäivällä ja seuraavana päivänä menin trialiin eli koevuoroon ja sain paikan. Aloitin heti koevuoroa seuraavana päivänä Bonsai Botanikissa. Se on erikoistunut machaan eli japanilaiseen vihreään teehen. Machasta voi tehdä jauhetta, jota voi käyttää tavallisten jauhojen tapaan tai tehdä kahvin tapaisia juomia. Trialissa esimies tyrkkäsi mulle suoraan vain tarjottimen käteen ja sanoi, että tarjoile. Ei mitään ohjeistusta tuotteista tai talon tavoistakaan. Halusi selkeästi testata sillä, mitä osasin, kuinka kestän paineita sekä minkälainen asiakaspalvelija olen vaikka tuotetietämys on täysi nolla. Juoksin paljon kahvilan portaita ylösalas, tiskasin ja siivosin tuona muutama tuntina hyvin paljon. Soijaa pukkasi ihan kiitettävä määrä, kun ei ollut ilmastointia sekä sisällä ja ulkona oli aivan yhtä lämmin. Nähtävästi tein asiat oikein, kun sain paikan! Olisivat ottaneet mut ihan täysaikaiseksi, mutta sanoin haastattelussa jo omistajalle, että mulla on myös työharjoittelu Riverlifella, joten 15-20h riitti mulle mainiosti. Loppuviikosta tein jo tuplavuoroja, kun olin ensin Riverlifelle ja sitten juoksin kahvilaan töihin tai toisinpäin. Ehdin yhden illan viettää sairaalassakin virtsaputkentulehduksen takia. Kiitos Suomen ja Australian välisen sopimuksen ei mun tarvinnut maksaa tuosta reissusta yhtään mitään, lasku lähti Suomen valtiolle ja sairashoitovakuutukseen. Pääsin myös entisen vuokranantajani kautta töihin lauantaiksi festareille siivoamaan. Ei mikään glam- duuni, mutta sainpahan rahaa. Mulla piti myös sunnuntaina olla 10h siivouskeikka samalle festarille (kieltäydyin kahdesta muusta työtarjouksesta sen vuoksi), mutta joku iso pomo päätti peruuttaa puolen porukan kanssa jo sovitut ja lukitut työvuorot. Ausseissa kun tekee keikkalaisena töitä, on työnantajalla täydet oikeudet poistaa tai peruuttaa jo sovittuja työvuoroja sen kummempaa syytä, mikä on epäoikeudenmukaista, koska työntekijän odotetaan kumminkin sitoutuvan. Menetin tämän vuoksi vähintään kahdeksan tunnin (sunnuntai) liksan, minkä olisin saanut muista duuneista, jos olisin tiennyt, että siivoustyökeikka peruuntuu. Opin taas kantapään kautta australialaisesta työelämästä. Sain tuona sunnuntaina soiton yhdestä kiireisestä ruokakaupasta juna-asemalta, josko olisin päässyt haastatteluun. Kävin seuraavana päivänä omistajapariskunnan grillissä (haastattelussa) ja sain paikan. Olisi vaan pitänyt sitoutua puoleksi vuodeksi ja sitä aikaa mulla ei ollut heille antaa mahdollisten farmitöiden vuoksi, kun viisumi olisi umpeutunut muuten kesken kaiken. Olisin myös saanut 40h viikossa (mun työharjoittelun päälle) ja täysin tuttua hommaa se olisi ollut, sillä Suomessa sitä on oltua töissä, jos minkä näköisissä ja kokoisissa ruokakaupoissa. Samat spurgut ne on täälläkin, riehuvat ihan yhtä paljon päissään ollessaan, mitä sitä asemaa äkkiseltään näin ympärillä sitä menoa ja meininkiä.

Tiistaina pidin itsellelaatuaikaa-illan, kun oli ilta kerrankin vapaana. Kävin syömässä sushia sellaisessa raflassa, missä ne lautaset pyörii ympäri pöytää, kun oli samassa rakennuksessa leffateatterin kanssa. Tarvitsi kavuta vaan portaat yläkertaan leffaan ja löhähtää istumaan. Teki kyllä kutaa kahden duunipaikan välillä juoksemisen keskellä tuollainen pieni irtiotto. Keskiviikkona olin taas työkeikalla NSW ja QLD välisessä origin rygby-pelissä. Stadion oli loppuunmyyty ja se veti sellaiset vaivaiset 80 000 ihmistä. Työntekijöitä oli kuulema noin 6000 tuona iltana. Mä olin siellä todella helpossa duunissa. Olisin toisenkin vuokrafirman kautta päässyt tekemään tarjoilukeikkaa samaan paikkaan, jos olisin halunut. Päätin otttaa sen helpomman keikan. Taittelin sellaisia kertakäyttöpaperihattuja ensimmäiset kaksi tuntia ja seuraavat neljä tuntia vaan jaoin niitä. Se meteli oli aika korvia huumaava kun itse peli alkoi. Kuvittele itse kun 80 000 ihmistä huutaa kurkku suorana samaan aikaan. :D Ehdittiin muiden työntekijöiden kanssa katsoa itse peliä kymmenisen minuuttia ennen kuin meidän varsinainen työvuoro päättyi. Olihan tuo upea kokemus olla osa noin isoa ihmismassaa, mutta olin kiitollinen, että pääsin siitä mekkalasta pois ja pyöräilemään takaisin kämpille ilman valtavia liikenneruuhkia. Olin myös aiemmin saanut tuliaispaketin Suomesta, mutta paketti joutui odottamaan hakuaan parisen viikkoa, kun äiti oli lähettänyt sen brisbanilaisen kaverini luo, joka ei ihan siinä keskustassa asunut niin kuin mä. Pääsin sen myöhemmin tuolla viikolla hakemaan ennen työvuoroja. Neljä suku- ja minttulakua hujahti suuhun niin, että paperivana jäi vain jälkeen. Eniten olin kuitenkin herkkuja enemmän odottanut uutta villasukkaparia sekä pitkiä toppeja. Niitä kun ei täältä tunnu saavan mistään. Kaikki topit ovat napamallia tai tehty lyhytselkäisille. Täällä on huonommat shoppailumahdollisuudet kuin Helsingissä, vaikka populaa on kaupungissa pilvin pimein (noin 2,5 miltsii). Toljotin myös eräs päivä itseäni peilistä ja huomasin tulleeni blondiksi! No ei nyt ihan, mutta melkein! Aurinko oli nätisti polttanut kaiken ruskean värin mun latvoista ajan mittaan. Hiukset on enempikin kultasen pronssit nykyään kuin tumman ruskeat.

Pitää tuosta Riverlifesta kertoa sen verran, että ns. normaalia päivää ei siellä ole. Tanssittiin eräskin perjantai-ilta Fionan ja Kalisin kanssa Spice Grilsin STOP-kappaleen kertosäettä. Siinä oli yhdellä miesohjaajalla naurussa pidättelemistä, kun tuli takaisin kalliokiipeilysessiosta ja näki meidät hyppimässä ja pomppimassa musiikin tahtiin. Höpöteltiin seuraavat 15 minuuttia pelkästään Spice Girlseistä omia muistojamme läpikäyden aina vaatetuksesta tarroihin ja konsertteihin. Perjantai- ja lauantai-illat ovat muutenkiin hyviä hetkiä olla Riverlifellä töissä, koska useimpina viikonloppuuina siellä on aina jonkinnäköiset juhlat menossa ja henksu saa ylijäämäruuat. Olen mm. syönyt aivan jäätävän hyvää lammascurrya, New York Cheesecakea, sienipinaattijuustoravioleja, caesar-salaattia, pihviä ja perunamuussia sekä cupcakeja. Ihan vain muutaman mainitakseni. Riverlifella joku meidän ”pojista” (aktiviteettiohjaajista) on aina myös välillä tekemässä jäynää tai leikkimässä. Millon on leikitty piilosta, oltu apinoina pöydillä tai vaan jekuttamassa toisia mitä hassuimmilla tavoilla. Kun aamulla menee toimistolle, on varmaa, että päivästä ei tule tylsä. Nauraa saa joka päivä. VARMASTI. Mulla oli yksi vapaa maanantai-ilta ja kävin kaverin kanssa Night Noodle Marketeilla South Bankissa. SB:ssa on vähän väliä jokin ruokafestari menossa; ranskalainen, italialainen, saksalainen, kansainvälinen ym. Söin noilla marketeilla elämän ensimmäisen kerran tikkukierreperunoita (jos sen voi jotenkin suomentaa). Perunoista tehdään sellaisella laitteella serpeenttiinin muotoisia, jotka sitten tungetaan pitkään grillitikkuun. Tämä perunatikku keitetään rasvassa ja maustetaan ”kanan”makuisella jauheella. Saadaan paksuja rasvantäyteisiä perunasipsejä. Tuo kanamauste on kuulema se perinteinen, vaikka kananmaku siitä on kaukana. Suolainen osuus oli hoidettu, joten kierrettiin jälkiruokashakeja. Päädyttiin ottamaan mansikoita suklaalla ja kermavaahdolla. Namnam. Ja molemmat voi pahoin jälkeenpäin. Ensin hirveä mättö rasvasta ruokaa ja päälle sokeripommi., mitä muuta sitä voi odottaa, kun pahoinvointia.