Australiasta

LIIKENNE

Brisbanessa julkiseen liikenteen lippukäyttäntö on hieman eri kuin Suomessa: Maksat joko off peak liksan tai on peak-liksan. Yhdensuuntainen matka junissa vyöhykkeillä 1-2 kustantaa (joka siis kattaa suurimman osan Brissyn kaupungista) off peakilla 3,12 AUD ja on peakilla 3,90 AUD. Tosin kahdeksan yhdensuuntaisen matkan jälkeen loppumatkojen hinnat ovat -50% (Ihan sama kuinka paljon haluat suhata edestakaisin) ja tämä nollaantuu aina sunnuntaina keskiyöllä. Julkisina pyhäpäivinä saa matkustaa ilmatteeksi. Monilla junalähiöasemilla ei myöskään ole portteja estämässä pääsyä laiturille tai pois. Jos korttia unohtaa kuitenkin vilauttaa matkanlukijalle junaan mennessä, seuraavan kerran kun korttia näyttää lukijalle jollakin asemalla poistuessa, nappaa lukija kortin saldolta 10 dollaria suoraan pois. Korttia on siis pakko muistaa näyttää, jos ei halua maksaa joka kerran 10 dollaria yhdensuuntaisesta matkastaan. Tarkastusmaksuakaan ei kyllä halua (250 AUD eli 165€). Ei sillä, että näin vain tasan kerran tarkastajat ja tein kymmeniä matkoja sekä ruuhka-aikaan että sen ulkopuolella. Bussien liksoista en saanut selvää, koska niissä ei tuntunut olevan minkäänlaista logiikkaa taustalla.

Liikuin kaupungissa paljon pyörällä ja kävellenkin. Pitkin kaupunkia löytää ns. pyöräparkkeja, joihin pyörän saa kiinni, mutta välillä ne ovat  täysin hassuissa paikoissa ja niitä sai kunnolla etsiä! Toisaalta pyöriä saa täällä luvan kanssa jättää kiinni esimerkiksi valotolppiin tai puiden ympärille hetkeksi. Kuulostaa ehkä itsenstäänselvältä asialta, mutta täällä se ei sitä todellakaan ole. Sulauduin aika hyvin joukkoon mun yhdistetyllä kaupunki-maastopyörällä. Täällä kun kaikilla on vähintään maastopyörät tai triatloniin sopivat huippukalliit kaupunkipyörät. Taisin omata sen kaupungin halvimman pyörän! :D Polkupyörätiet menee täällä autoteiden reunoissa (ja välillä kahden kaistan keskellä!), mikä helpottaa huomattavasti pyöriälyä tiivillä keskusta-alueella liikkuessa. Tämän huomaa myös pyöräilijöiden ajonopeudessa. Sitä saa polkea aika vinhaan tahtiin, jos ei halua jäädä toisten pyöräilijöiden tai autojen alle. Olen tehnyt kaksi virhettä: Virhe 1: Yrittänyt ajaa pyörällä kävelykadulla. Pääsin eteenpäin nopeammin kävellen kuin pyörän selässä. Virhe 2: Eksynyt vahingossa hieman pyöräkaistelle kävellessäni. Sain vain kirosanoja perään. Eipä taida olla suomalaisesta pyöräilykulttuurista kaunana tämä aussien tapa.

Kaupunkipyörät loistavat myös olemassa olollaan! Kuukausikäyttövuokra noin 3,5€ tai opiskelijalta 2€. Ensimmäinen puoli tuntia on aina ilmainen. Monet taittavat työmatkansa (minäkin aluksi) näillä keltaisilla citypyörillä ja vaihtavat tarvittaessa pyörää, jotteivat joudu käytöstä maksamaan ylimääräistä kuukausikäyttösumman lisäksi. Esimerkkinä sellainen, että 4km matka saattaa kestää helposti yli puoli tuntia aamuruuhkassa pitkien liikennevalojen takia, joten pyörää on tullut itsekin vaihdettua useampaan otteeseen. Pyörät kattavat kokonaisuudessaan noin viisi km keskustasta mihin tahansa ilmansuuntaan. Sen pidemmältä ei enää löydy pyörätelineitä, joihin pyörä palautetaan käytön jälkeen. Saat myös upean keltaisen puolikkaan munanmallisen kypärän pääsi suojaksi. Kypärän käyttö on pakollista ja kypärättä ajamisesta voi saada ihan kiitettävän suuret sakot. Potta siis päähän ja baanalle!

Ja kaupungissahan kukaan ei todellakaan missään tapauksessa kävele, jollei ole aivan pakko...ja muista väistää oikealle jos eksyt Ausseihin! Vasemmanpuoleinen liikenne!

TALOT

Täällä lähes poikkeuksetta yhtään vahemmat omakotitalot on tehty puusta kattoa myöten (lattiat, seinät, katto, ikkunankarmit, ovet, you name it!), mikä lisää suuresti homevaurioriskiä  ja toivottaen samalla myös tervetulleeksi kaikenmaailman bugsit aina rottiin asti, kun trooppisessa ilmanalassa edetään lähemmäs ympäri vuoden. Queenslandin osavaltiossa näitä puutaloja kutsutaan queenslandereiksi ja suurimassa osassa on myös ns. grannie flat alakerrassa. Talot on suunniteltu niin, että vanhempi sukupolvi voi asua nuoremman sukupolven kanssa samassa talossa jokaisen kuitenkin saadessa oma yksityisyytensä ja rauhansa. Grannie flatista löytyy vessa, suihku, keittiö, makuuhuone ja oma sisäänkäyntinsä tietysti. Autotallit ovat yleisesti isoja näissä taloissa ja mahduttaa helposti kaksi autoa plus paaaaaaljon rojua.

Täällä ei osata eristää taloja (eikä välttämättä edes yritetä) ja sen kyllä huomaa mm. viiden sentin rakoina ovien alla tai kylmällä säällä, kun kova tuuli puskee seinien läpi ja lämpötila on sisällä huoneessa sama kuin, mitä se on ulkona. Näitä rakoja varten voi tietysti ostaa ns. putkiloovityynyjä, joita saa vaikkapa eläinkuosissa, jos niikseen haluaa! Eräs ystäväni ehdotti minulle yhden kerran villasukkieni kastuessa, että laittaisin ne patterin päälle kuivamaan. Mikä patteri`? Eiii....ei täällä sellaisia ole, jollet niitä sähköllä käyviä erillisia sata kiloa painavia kannettavia pattereita itse käy kaupasta ostamassa. Tosin eipä lämpötilat kauaa kylmänä ole, jos keskilämpötila talviaikaakin on päivisin +20 tuntumassa. Iltasin lämpötilat voivat helposti tippua nollaankin tai alle riippuen missä päin maata asut. Iltasin on monet kerrat tullut kyllä kaivattua kaulahuivia ja sormikkaita nukkumaan mennessä!

Kokolattiamatot ovatkin sitten se ainoa asia, jotka tuovat yhtään eristystä taloihin, jos ei takkapaikkaa satu niiden lisäksi olemaan. Kokolattiamatot ja pölyallergia eivät muuten ole hyvä kombo. Ps. Pari antihistamiinia päivässä T: Meikälainen. Niin ja täällä pitää olla erikseen ns. sisäkengät, joilla voi talsia talon sisällä. Täällä kummaksutaan, jos astelet sisällä pelkästään sukilla. Eihän siinä ole mitään järkeä, että kengät riisuttaisiin taloon sisälle mentäessä. :D Toisaalta viimeisimmässä kämpässä en olisi halunut edes kävellä ilman kenkiä. Mm. keittiön kaakelilattia oli sen verran tahmaisessa kunnossa, että mulla jäi varvassandaalikin kerran jopa kiinni.

Astiakaapeista täällä ei ole kukaan ikinä kuullukaan. Altaan vieressä on siis erikseen tila, mihin voi ostaa kuivaustelineen. Useinmiten paikalliset kuitenkin kuivaavat pestyt astiat saman tien. Sen sijaan kaasuhella löytyy talosta kuin talosta. Ihan sama asutko kerrostalossa, omakotitalossa vai oletko pari yötä hostellissa. Montakohan sormenpäätä mä olen polttanut sitä sytyttäessä ja yrittäessäni tehdä ruokaa. :D Uusimmista taloista saatat löytää meidän normiliedet, mutta ne ovat erittäin harvassa. Kaasu on btw täällä TODELLA kallista, joten liettä haluaa käyttää hyvin harkiten jo senkin vuoksi. Ja ne valokatkaisijat. Valokatkaisijasta laitetaan täällä valot päälle väärinpäin! Ihan nurin kurista kääntää katkaisija ylöspäin, kun sammuttaa valot ja vastaavasti alaspäin, kun haluaa valoa pimeyteen!

Kun tulee se hetki, että haluaa vuokrata talon / asunnon / huoneen / sängyn, ilmoitetaan täällä vuokra viikkovuokrana kuukausivuokran sijaan. Miksi, sitä en tiedä. Yleisesti ottaen kaasu, vesi sekä sähkö kuuluvat vuokraan, jos vuokraa lyhytaikaisesti (Mitä tahansa viikosta kolmeen kuukauteen). Pitkissä vuokrauksissa kaikki pitää itse solmia. Esimerkiksi, että kaasun saa toimimaan omassa keittiössä, voi siinä mennä helposti neljäkin päivää yhden sijaan, koska täällä kaikki tehdään vasta silloin kun on pakko eikä silloin kun on luvattu.

KAUPASSA KÄYMINEN

Täällä on samaan tapaan kaksi suurta ruokakauppaketjua kuin Suomessa (Coles ja Woolworths), pienempi yrittäjävetoinen ketju (Foodwokrs) sekä LIDL::iä vastaava (ALDI). Erehdyin muuten kerran maksamaan Aldissa lähimaksulla ja sain maksaa ylimääräistä (2,5%) kokonaissummasta, koska täpätessä ulkomaisella kortilla maksu menee automaattisesti luoton puolelta ja ko. ketju veloittaa luoton käytöstä enkä ollut omaa aussikorttiani vielä saanut käsiini. Tätä ei tapahdu missään muussa kaupassa! Kassoilla saan (edelleen) ihmettelyä osakseni, kun kassahenkilöt näkevät yhdistelmäkortin ensimmäistä kertaa elämässään. Täällä tilejä on kolme: pankki, säästö tai luotto. Mitä minä en puolestani ole lakannut ihmittelemästä on jonojen vähyys. Edes ruuhka-aikana! Ruuhkien vähyyden tosin selittää itsepalvelukassojen huima määrä; eräässä Colesissa oli noin 30 itsepalvelukassaa ja vain neljä liukuhihnallista kassaa myyjillä. En ole KERTAAKAAN MISSÄÄN ruokakaupassa jonottanut ostosteni kanssa pidempään kuin viisi minuuttia (olen kellottanut tämänkin ajankulukseni). Toinen asia mikä vaikuttaa suuresti on se, että ihmiset eivät hamstraa samalla tavalla ruokaa varastoon kuin Suomessa, joten hyvin harvoin näet ketään edes kärryn kanssa. Tämä tietysti nopeuttaa asiointia, kun jokaisella asiakkaalla ei ole niitä valtavia vuoria ruokaa ostettavana.

Kaksi sanaa. MUOVI ja PUSSI. Mistä aloittaisi näiden paikallisten muovipussien kanssa....Ne ovat ensinnäkin kaksi – kolme kertaa pienempiä kuin Suomessa. Toiseksi muovipussit kestävät häthätää kaksi maitotölkkiä, joten kun pääset ulos kaupasta, on muovipusseja kertynyt helposti kymmenen sille tavaramäärälle, mitä Suomessa mahtuisi yhteen ainokaiseen. Nuo harmaat muovipussit ovat toki käteviä roskapusseina, jos siis kämpälle asti selviävät niitä hajoamatta. Ja ovat tietysti AINOA asia, mitä tämä maa ei kierrätä...öö WTF?!!

ELÄMÄNTAPA

VOL 1

Huomattavasti laiskemman elämäntavan huomasin jo lentokentällä. Yritin kovasti vonkua leimaa passiin (kun en sitä edellisellä kerralla Ausseissa ollessani muistanut pyytää), mutta virkailijat eivät enää omaa leimasinta. Kysyin syytä sille, miksi tämä käytäntö on poistunut ja vastaus siihen oli vähintäänkin hupaisa: ”Liikaa työtä.” Työtä tehdään täällä vain se, mitä on pakko ja sekin noin suurin piirtein. Aussit ovat vieneet lungin elämäntapansa jopa niin pitkälle, että sanojen lausuminen on hyvinkin laiskaa ja sanat lyhennetään ilman muuta aina silloin kuin vain voidaan. Viehän se liikaa aikaa ja energiaa puhua kokonaisin sanoin. Yritä siinä sitten pysyä perässä ensikuulemalta, kun toinen mumisee vieressä: ”We had a barbie with veggies and avos when my mate had a bday. I took some pics when my mate was opening the presis.” Se näyttää paljon selvemmältä kirjoitettuna toki, mutta kun sitä ensimmäisen kerran kuuntelin, olin että what? :D Nyt sitä viljelee itsekin noita lyhenteitä milloin mihinkin väliin.

VOL 2

Jokainen nainen on täällä darling tai honey (hun) ilman sen suurempaa tausta-ajatusta. Ihan täysin vieraat eivät tuota lisäsanaa lauseidensa perään kuitenkaan saa tai eivät laita. Ne kun ovat vähän niin kuin hellittelynimiä kavereille, ystäville ja perheenjäsenille. Pieni eroavaisuus, mihin mulla kesti hetken tottua. Täällä pyydetään myös anteeksi TODELLA herkästi, esim. jos vähänkin vahingossa hipaset toista tai yrität päästä ohi vaikkapa kauppojen käytävillä. Asiakaspalvelussa anteeksipyytely tai pahoittelu näkyy erittäin nopeasti sillä, jos olet saanut jostain syystä millään tavalla huonoa kohtelua tai palvelua, asiaa pahoitellaan moneen moneen kertaan ja pidetään huoli siitä, että lähdet liikkeestä varmasti tyytyväisenä ja posiitivisin mielen. Välillä liiankin kanssa. Toisaalta mitä enemmän on populaa, sitä enempi myös kilpailua varsinkin hospa-alalla. Suoraanhan täällä ei sanota mitään asioita milloinkaan (ikinä) vaan kaikki pitää selvittää itse ja kysellä (eli lukea rivien välistä) tai käyttäytyä niin, että mitään ongelmaa ei olekaan, jos sellainen sattuu omalle tai muiden kohdalle. Ausseilta tuntuu puuttuvan täysin skandinaaveille ominainen suorasukaisuus.

VOL 3

Kiireiseltä näyttämisen jalon taidon tämä kansa kyllä osaa myös ihan leikiten. Eräässä työvuorossa raviradalla mm. kiillotettiin jo kiillotettuja laseja ensimmäiset kolme tuntia, jotta näytettiin siltä, että tehtiin töitä. Kahvilassa töissä ollessani tehtiin samaa, tosin ei yhtä kauan. Australiassa todellakin toteutuu sanonta: Liksa juoksee, minä en. Työelämässä olen myös kummastellut sitä, kuinka paljon enemmän työntekijötä täällä on samassa työvuorossa (varsinkin asiakaspalvelualalla) suhteessa Suomeen kuten esimerkiksi ravintolassa tarjoilijoita. Suomessa tarjoilijoita olisi tasan kaksi ja yksi kokki, täällä tarjoilijoita on vähintään neljä viisi ja kokkeja ainakin kaksi. Lasketaan siihen päälle vielä ovimies, kassatyöntekijä sekä siivoja täällä päässä. Suhteellisen hyvä työllisyystilanne näkyy myös palkoissa. Olen itse tehnyt tarjoilijan (keikka)töitä noin 21€:n tuntipalkalla, vastaava Suomessa liikkuisi 10-12€ tietämillä. Perusduunaripalkka liikkuu yleisesti 17-30 dollarin välillä. Keikkalaisena tuntipalkka on täällä suurempi kuin täysaikaisella työntekijällä. Syy taustalla on se, että täysaikainen työntekijä on oikeutettu sairaslomarahoihin, lomarahoihin ja muihin etuuksiin siinä missä keikkalaisella ei ole mitään näistä eduista. Keikkalaisen tuntipalkka on suurempi myös siksi, että työtunnit eivät ole taattuja samaan tapaan kuin täysaikasella. Ja niin, jos päivä on liian kuuma, työt voidaan lopettaa parikin tuntia aikaisemmin. :D

VOL 4

Mihin se ansaittu raha sitten tuhlataan viikonloppuisiin? Surffaamiseen ja kaljaan tietysti! Täällä vapaa-aika / viikonloput vietetään surffilaudan päällä meren rannalla siinä missä suomalaiset suuntaavat kesämökeilleen paistamaan makkaraa. Kaksi surffilautaa on ehdoton minimi, rash-paita (suoojaa uv-säteiltä) sekä piknik- ja grillivermeet ovat tietysti myös ehdoton must. Myös ruuhkat kaupungin kehysreunoilla ovat perjantaina sen mukaiset, että koko kaupunki tuntuu jonottavan autoissaan kaupungeista ulospääsyä. Sunnuntaina ruuhka on tietysti kaupunkiin päin samanlainen. Sunnuntai iltapäivät ovat myös ”virallisia” juominkipäiviä jopa niin paljon, että ne ovat saaneet oman nimityksensä, Sunday Session. Porukka siis kokoontuu joka puiston notkassa ja kulmassa sijaitseviin grillipisteisiin selviytymään edellisten iltojen juhlimisesta tasaten samalla oloaan ruualla ja juomalla. Toki ei pidä unohtaa ihan vain puhdasta olemista viikonlopun tekemisenä. Ainakin Brisbanessa useimmista puistoista löytää löhötuoleja, jotka ovat kaikkien vapaassa käytössä. Koko päiväksi niitä ei saa omia, mutta hetkeksi lainata, jos tekee mieli vaikka ottaa torkut varjossa (Suomessa tuolit pöllittäisiin) tai istahtaa alas syömään jo puoliksi valunutta jäätelöä. Done and done.

VOL 5

Jos vastaavasti puhelimellaan haluaa surffailla netissä tien päällä ollessa, saa siitä täällä maksaa huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Ilman vakinaista osoitetta joutuu tyytymään prepaid-simkorttiin ja numeroon. Rajaton nettidata kun on täysin absurdikäsitys Australiassa. Opinkin pian säätelemään omaa datan käyttöäni sen jälkeen, kun olin ladannut noin 25 euron edestä dataa ja se kului alta viikossa, vaikken juuri puhelinta edes vilkaissut. Mobiilidatan sulkeminen on tullut siis enemmän kuin tavaksi. Toki kaupunkien keskustoissa on aika laajalti ilmainen wifi, mikä helpottaa jonkin verran. Suurimmassa osassa hostelleissakin saa maksaa wifistä 2-5 AUD 24h ajalta. Oman nettitikun hankinta toimii myös yhtenä (halvimapana) vaihtoehtona. Tikku maksaa noin 20e (sisältäen dataa 3GB verran) Esimerkkinä hinnoista mainittakoon, että 10 GB puhdasta nettidataa maksaa noin 13e ja 25 GB 37e tuohon nettitikkuunTelstralla (Suurin ja kattavin firma täällä päässä). Typerintä tässä kaikessa on kuitenkin se, että data nollantuu aina 28 päivän välein oli jäljellä kuinka paljon tahansa ja aina joutuu ostamaan uudestaan dataa, jos surffailua haluaa jatkaa.